Reilun kymmenen tunnin yöunien jälkeen aamupala taas maistui. Päätimme nauttia auringosta hotellin alueella ja kolmisen tuntia löhöilimme aurinkotuoleissa. Pakattiin reppu vähän kevyemmin kuin aiemmin ja suuntasimme bussipysäkille suuntana Ingles. Kävelimme siellä kolmisen tuntia ja yritimme löytää hyvää ravintolaa jossa kävimme syömässä vuosi sitten. Eihän sitä löytynyt, mahtaako olla enää olemassakaan? Niinpä taksi tuntui hyvälle vaihtoehdolle ja takaisin hotellille. Nälkäisinä kävimme hotellin ravintolat läpi, mutta eihän kellään muulla kuin Suomalaisella ole nälkä klo 18.45 ja kaikki ruokailumahdollisuudet on melko olemattomia. Läheiseltä ostarilta saimme kuitenkin oikein mainiota vatsantäytettä. Kasviksilla täytetty ja juustolla kuorrutettu paprika oli todella makoisaa.
perjantai 30. tammikuuta 2015
Torstai dyynejä trampaten
Torstai aamu alkoi suurella järkytyksellä. Kun olimme tulleet aamupalalta emme löytäneet käsilaukkuani mistään. Siellä oli molempien kukkarot rahoineen ja kortteineen. Laukku oli ollut mukanani aamupalalla, eikä minulla ollut mitään mielikuvaa otinko sen mukaani lähtiessämme ylös. Lähdin sydän kurkussa takaisin alas ravintolaan kyselemään ja etsimään laukkua, mutta turhaan, kyselin respastakin jossa lupasivat pitää silmänsä auki. Ei auttanut kuin palata tyhjin toimin takaisin huoneeseen. Nisse oli tällä välin myllännyt koko huoneemme ja löytänyt kadonneen aarteen fleesini alta piilosta. Harvoin olen niin pelästynyt. Kyllä sitä kerkiää miettiä vaikka mitä, mutta onneksi loppu hyvin.
Toivuttuani suurimmasta järkyyksestä, pakkasimme taas repun kevyesti jä lähdimme bussilla Maspalomakseen dyyndille. Tällä kertaa päätimme kulkea "pehmeällä" hiekalla nousten ylös ja taas alas dyynien rinteitä. Matka oli linnuntietä lyhyempi tällä tavalla mutta monin kertaisesti rankempi. Vajaan kolmen tunnin kiipeilyn jälkeen tulimme Inglesiin, jalat aika hapoilla.
Hotellille taas taksilla ja nauttimaan talon ihanaa smootieta, jonka jälkeen suihku oli poikaa. Hotellilla oli melko pilvistä, vaikka dyyneillä aurinko porotti ja hiekka oli kuumaa. Niin se ilma vaihtelee täällä ihan muutaman kilometrin välimatkalla.
Keskiviikko jouten ollen
Keskiviikon päätimme olla hotelin tuntumassa koko päivän. Aamupalan jälkeen menimme altaille jossa tuuli tuntui viileälle, mutta ilma lämpesi suht nopeasti. Vaikka kuinka laittaa aurinkorasvaa niin täällä iho palaa herkästi, varsinkin kun tuulee koko ajan,eikä hiki nouse "pintaan". Väsyimme makoiluun ja lähdimme kävelemään rantaviivaa pitkin ja aurinko porotti vastaan. Merellä oli tosi vauhdikkaita surffaajia ja kun heistä kaksi rantautui eteemme, totesimme että olivat meitä reilusti vanhempia miehiä. Olimme kuvitelleet sen vain nuorten harrastukseksi. Parin tunnin lenkki teki taas hyvää. Kuuden korvissa oli taas nälkä ja läheisessä ravintolassa söimme ihan hyvän lasagnen.
Hotellille palattuani yritin jälleen julkaista näitä tekstejäni Katjankin neuvojen avulla, mutta ei täällä riitä kenttää. Tämän ongelman kanssa olemme kokoajan olleet vähän hukassa. Puhelimet toimii ihan ok, mutta sekä sähköposti että netti tökkii pahasti.
Suuri saarikierros
Aamulla kuuden aikaan uni vain loppui. Vanhuus? Vai vaikuttaisiinkohan siihen 10 tunnin uni Kerrankin oli aikaa heräillä rauhassa ja laittaa itsensä valmiiksi uuteen aamuun. Nissehän on aina heti valmis uusiin seikkailuihin kun silmä aukeaa. Malttoi kuitenkin lähteä aamupalalle 7.30 kun ravintola avataan. Aamupalan voi joka päivä rakentaa haluamallaan tavalla itselleen sopivaksi. Nisse ehdotti auton vuokraamista saarikierrosta varten ja että ihon auringon saanti vähän tasaantuisi.
Auton vuokraus onnistui hotellilta ja pienen haeskelun jälkeen löysimme vuokraamamme peugeot 208, aamu jumpasta etsiminen kävi. Auto vastasi täysin tarpeitamme, olihan siinä navi josta ei tällä auringolla mintään nähnyt, mutta koska Nisse on kolunnut saaren useaan kertaan ja kun seuraa millä puolella meri on, niin kyllä lähtökohtaan takaisin löytää. Kiersimme saaren ympäri ja mielestämme vuoristo on se jokin. Aina vaan henkeä salpaa katsella jylhiä maisemia ja taas mahtavaa Atlantia ja sen tyrskyjä. Vastakohdat on niin vaikuttavia pienelle ihmiselle. Kiersimme koko saaren välillä hulppeassa vuoristossa ja taas vaihteeksi pikku kylissä. Pohjoisessa Punta de las Coloradas on minun lemppari paikka, siellä Atlantin tyrskyt on niin mahtavat. Vuosi sitten kun olimme täällä alkoi mantelipuut juuri kukkiman, nyt näimme yhden puun kukassa, siispä kesä on kynnyksellä. Tähän aikaan vuodesta vuoristokin on vehreä, ennenkuin liika kuumuus iskee. Takaisinpäin suunnatessamme poikkesimme Inglesissä ja tottahan kadun vartta tailloi naapurin Esa ja päästiin vähän höpöttelemään.
Kaiken kaikkiaan olimme reissussa vajaa 7 tuntia ja matkaa tuli n.250 km. Tuntimäärä kilometreihin nähden ei johtunut pitkistä ja runsaista pysähdyksistä, vaan serpentiteiden vauhdista �� Takapuoli puutuneena teimme illalla vielä tunnin kävelylenkin lähistöllä.
25.1.2015 ensimmäinen varsinainen lomapäivä
Aamupalan jälkeen suuntasimme bussipysäkille .2 euron lipulla menimme Maspalomasiin dyynien "alkuun". Atlanti oikealla ja dyynit vasemmalla tarvoimme painavan turhan repun kanssa 2 1/2 tuntia Inglesiin. Jatkuvassa liikkeessä oleva hiekka on vaan aina yhtä kiehtovaa ja Atlannin tyrskyt kunnioitusta herättäviä.
Takasin hotelille taksilla (kahdelta 8 eur) ja pienen huilin jälkeen pizzalle. Pizzan jälkeen väsy iski varsinkin Nisseen
Hotelli Orkidea
Huone 11 kerroksessa ja parveke kohti Atantia. Auringonottoa varten on rakennettu pienehköjä "koloja" tuulen suojaksi. Vaikka hotelli on suht suuri, missään ei ole tungoksen tuntua. Aamupala on loistava. Lapsiperheitä on tosi paljon ja kaiken ikäisille lapsille tuntuu olevan mielenkiintoista puuha. Eikä lasten meno häiritse ollenkaan.
Altaita on kolme, mutta ei niissä tunkua ole kun tuuli viilentää ilman ei monenkaan tee mieli kastautua. Hotellilta pääsee mereen niin halutessaan. Ranta on täynnä pientä pyöreäksi hioutunutta kiveä . Kun aallot nousee kivien päälle ja lähtee valumaan takaisin mereen syntyy upea kalkatus kivien liikkuessa toisiaan vastaan.
tiistai 27. tammikuuta 2015
maanantai 26. tammikuuta 2015
Bahia Feliz
Kuuskymppiset lähestyy.
Lauantai aamuna 24.1.2015 taksi odotti 4.30 lentokentälle lähtöä. 7.25 kone nousi Helsinki-Vantaalta kohti Bahia Felizeä hiukan aikataulusta myöhässä kahden vähillä unilla matkaan lähteneen kera. Tuiflyn lento oli mukava vaikka kesti yli kuusi tuntia. Hotellille tulo kesti alle tunnin ja majoittuminen oli mutkatonta. Pää oli melkoisen sekaisin huonosti nukutun yön jäljiltä ja kahden tunnin aikaeron ansiosta.
Ensimmäisen illan vaki harrastuksena tutustuimme hotellialueeseen jalkaisin.
