Lauantai paikoillaan.

Perjantaina illalla saimme sovittua vielä la-su välisen yön samaan parkkiin. Alue on ihan ok. Aamusta päätimme lähteä kävellen Al Caponen luolastoon tutustumaan. Eihän täällä kukaan muu kävele kuin hullut Suomalaiset, ei siis tarvita jalankulkuväyliä. Puolitoista tuntia tarvoimme ja löysimme paikan. Kymmenen minuutin välein opas lähtee ryhmän kanssa kierrokselle ja kertoo nopealla englannin kielellä hauskaa tarinaa Al Caponen viinan salakuljetuksesta ja muusta laittomasta toiminnasta. Kielitaitoni olisi saanut olla parempi, mutta oli kierros silti antoisa ja hauska. Kierroksen jälkeen patikoimme takaisin vähän eri kautta.

Levähdyttyämme pari tuntia jalkauduimme uudelleen. Läheisen infopisteen luokse kokoontui vanhoja autoja näytille. Siellä oli 50-60 komeaa autoa, joita olisi saanut äänestää, mutta en keksinyt paikkaa äänelleni. Sieltä kävelimme Wallmarttiin hakemaan jotain kalan seuraksi lautaselle. Kaupassa oli jokin remontti menossa ja valikoima oli vaatimaton mutta saimme syötävämme ja hipsimme takaisin paistamaan kalaa. 

Naapurivaunusta tuli ystävällinen Kanadalaispariskunta juttelemaan. Vertailimme maitamme ja me näytimme paljon ottamiani kuvia Suomesta. Oli todella mukava rupatella ja etsiä sanoja.

Pikaisesti vierähti tämäkin päivä, aamulla kohti Sukasen Sontiainen -laivaa.

Preerian ylitys perjantaina

Aamulla puoli yhdeksän tuntumassa starttasimme taas eteenpäin kohti Saskatcewanin provinssia. Ima on edelleen harmaana. Paikallinen isäntä näkyy ulkoiluttavan koiraansa, koira juoksee edellä ja isäntä ajaa autolla perässä. 😬. Täällä Kanadassa on vähän erilaista suunnistaa kun kaduilla ei ole yleensä nimiä vaan numerot. Kun viellä olemme Albertan provinssissa kannatti tankata edes se mitä tankkiin meni (vain 70 l) maksoi 70 CAD. 1 CAD on n. 0,75 eur. Mutta kyllä sitä näillä vehkeillä kuluukin. 90 km/h on suht miellyttävä matkanopeus.

Eililnen ja tämän päivän preerian läpi ajo oli todella puuduttavaa, preerialla oli vaihtelun vuoksi jokunen kukkula, mutta elukoiden laidunmaita silmänkantamattomiin. Mahtavan pitkiä junia, äskekin ohitimme junan jossa oli vain 154 tavaravaunua. Pitempiakinollaan nähty.

Kolmen paikkeilla päädyimme Moose Jawiin  ja Tatcher drivestä löysimme leirintä alueen. Suunnittelimme että voisimme olla täällä 2 yötä, mutta eivät luvanneet että mahdumme. Sunnuntaina meillä on lähistöllä seuraava porukan tapaaminen.

Kuvia matkan varrelta

Kokeilen onnistuuko lähetys nyt.

Torstain pellot

Aamulla jätimme ladyt omiin lähtövalmisteluihinsa ja auto maantielle. Matka oli yhtä peltoa, peltoa... poikkesimme suunnitelman mukaan paikalla missä intiaanit ajoivat biisonit jyrkänteeltä alas, kun ei ollut pyssyjä. 17 km suuntaansa aika vaatimatoman paikan takia. Kävimme infosta kyselemässä seuraavaa leirintäaluetta Medicine Hutissa. Infot on jokapaikassa todella avuliaita. Useassa on wifi, niinkuin täälläkin. Innoissani laitoin heti menemään valmiit blogitekstit ja vahingossa senkin mitä minun piti vielä korjailla. 😲

Matka oli aika tylsä mutta löysimme kuitenkin ihan mukavan alueen, kalleimmasta päästä tosin. Pakasteesta riisi-vihannes sekoitukseen eilistä pihviä ja  tuoreita kasviksia sekaan, niinpä päivällinen oli valmista nautittavaksi.

Koitan pahuuttaan laittaa tähän yhden kuvan matkaan. Tämän päivän kuvat on vielä kamerassa ja siksi yksi vanhempi. Katsotaan kuinka käy.

23.8.2015 sunnuntai

Klo 8.10 oli puurot syöty ja kahvit juotu matka kohti ensimmäistä viikkotapaamista saattoi alkaa. Aurinko paistaa ja päivä näyttää alkavan lupaavasti. Harmaavesitankki on tyhjennetty ja käyttövesitankki on täynnä.
Alueilla on ollut hyvät palvelut. Sähköt tolpasta, vesi letkulla hanasta, kaikki kiinteästä verkosta. Oman harmaavesisäiliön voi tyhjentää poistoletkulla viemäriverkkoon. Helppoa ja siistiä.

Lumihuiput oikealla vuorijonona ja vasemmalla olevissa vuorijonoissa ei ole nyt lunta. Hw 16 luikertelee niiden välissä. Pitkin matkaa on tietyöt menossa ja irtosorasta varoitetaan. Tien varrella on taloja ja ranzeja harvakseltaan. Rattoisan aamuajelun lomassa jutustelimme minun muististani ja logiikastani, mikä auttaa minua selviämään muistini (muistamattomuuteni) kanssa. Nisse toivoi että kehittäisin muistiani, johon saatoin vain todeta että ottaen huomioon ikäni on aivan varmaa että se vain jatkaa heikkenemistä, saanpahan joka päivä uusia ystäviä.😂.

Nyt kohti Mount Robsonia.. syksy täälläkin on tulossa. Juuri ohittamallamme tilalla oli jo pellolta vilja puitu ja puimuri oli pellon laidassa. Samanlaisia heinärullia on pellolla kuin meilläkin ja aina silloin tällöin vastaan tulee heinäpaaleilla lastattu rekka joka on viemässä heinää ilmeisesti johonkin ranzelle. Vähän väliä ylitämme matalia jokia joiden sillanpielissä on lohen kuva. Ilmeisesti ainakin vähän korkeamman veden aikaan sieltä saa lohta. En tiedä voisiko täällä kalastaa missä vain, mutta omat virvelit jäi ainakin kotiin.

Saavuimme kymmenen jälkeen ap seuraavaan tapaamispaikkaan. Täällä ei ole sähköjä, wifiä, vesijohtoverkkoja... mutta mitään näin vaikuttavaa en ole koskaan nähnyt.  Peruutimme auton aivan Freiserjoen tölmään jonka toisella puolella kohoaa lumihuippuiset vuoret. Tähän joentörmälle kun istahdimme haukkaamaan leipää, niin tiesi miksi reissuun on lähtenyt. Tämä maisema kannattaa tallentaa syksyn pimeitä vesisateita varten mieliin.

Tässä kohden joki virtaa varsin vuolaana ja siinä järjestetään kanootti- ja kumiveneretkiä. Kyllä mieli lepää.😍. Tämä on toistaiseksi hiljaisin ja rauhallisin alue johon olemme majoittuneet. Joen toisella puolella jossain puiden takana piilossa on junarata, junan ääni kuuluu ajoittain ja nyt kun on jo tovin nauttinut tästä saa todeta että se siitä hiljasuudesta.... kaunista silti.

Suomea rupeaa kuulumaan ympäriltä, siispä muitakin on saapunut alueelle. Pari autokuntaa oli tullut tänne jo eilen ja olivat vastaanottamassa meitä. Heti respaan tullessamme joku mies tuli vauhdilla sinne kertomaan että läheiselle higwaylle oli tullut ruskeakarhu tielle. Kyllä niitä siis täällä voi nähdä.

Jasperin kansallispuistoon

Maanantaina 24.8.2015 aamulla 6.30 ylös ja kohti uusia seikkailuja. Aamupalan jälkeen pesimme wc:n ja keittiönlattian L isterinellä. Ennen lähtöä pakkasin wc:ssä mm. Listerinen pussukkaani huomaamatta että korkki oli huonosti kiinni. Klo 7.10 jätimme luonnonkauniin alueen jotta pääsimme ensimmäiseen infopisteeseen. Vahterit olivat samoissa mietteissä ja niinpä odottelimme yhdessä infon aukeamista. Sieltä ostimme liput jotka oikeuttaa huomiseen klo 16 asti liikumaan  kansallispuistojen alueella. Sanoin "vahingossa" että olemme senioreita (tiedoksi siis että olemme molemmat yli 65 v) maksoi liput 8.40/nenä. Infossa toimi myös wifi, katsoin postini, mutten ymmärtänyt julkaista blogipäivitystä. 😲.

Infosta suntasimme ensin Yellowheadlaken ohi jossa kallion seinämä peilautui upeasti veden pinnasta, sieltä Malignekanjoniin joka oli todella mahtava. Asvaltoitu polku kiemurteli alas kanjonin reunaa josta oli helppo ihailla mahtavia hiiden kirnuja ja veden  pyörteitä.  Hyvän aamujumpan sai kun puuskutti sieltä kanjonista takaisin parkkipaikalle. Alas asti emme hirvinneet jatkaa. Reidet oli hapoilla, eipä tunnu enää Aropellon nousu fillarilla miltään 👣. Hyvä että olimme aikaisin liikkeellä, parkkipaikka oli täyttynyt hurjasti reippailumme aikana. Sieltä 38 km eteenpäin on Malignejärvi porovaroituksineen. Malignejärven pohjois(?)päässä oli 1.7.2015 todella pahan näköinen metsäpalo, nyt näimme sen läheltä, vaikuttava ja pelottava näky. Ei ihme että pahimman palovaroituksen aikana Vancouverin oppaallamme on kotonaan ovipielessä valmiiksi pakattuna välttämättömyystarvikket. Paljon näkee erilaisista villieläimistä varoituksia, mutta ovat nekin tainneet pelästyä metsäpaloja ja etsiä suojaa ? Malignejärvi on vuorten ympäröimä vuoristojärvi, vuoret vaan on harmaan verhon takana. Äskeinen kanjoni vielä mielessä katsoo vuoria, niin voi vain kuvitella millaisen voiman vesi saa kun se lähtee noilta jopa yli 3 km korkeilta vuorilta ja virtaa kanjoniin.

Matka jatkuu hw 93:a pitkin läpi Jasperin kansallispuiston... 3368 m korkean vuoren vierelle pysähdyimme välipalalle ja kuskin tirsoille, minkä ajan hyödynsin tämän kirjoittamiseen.  Matka taitaa jatkua 😙. Vielä piti mainita että siirryimme yhden aikavyöhykkeen yli, siis tunti kellon viisareita eteenpäin.

Yritimme päästä yöksi Lake Louisen kampingalueelle mutta se oli täynnä. Sieltä ohjasivat viiden km:n päähän vara-alueelle. Avoin kenttä, ilmeisesti entinen rekkaparkki. Vielä emme tiedä mitä tästä veloitetaan, mutta eiköhän tuo selviä. Koko ajan tänne tulee lisää väkeä niin autoja, vaunuja kuin rekkojakin. Jonkin sortin wc täällä on ja ainakin piti olla suihku jota tosin en ole havainnut. Mutta tällainen kenttämajoitus tällä kertaa, kunhan saa nukkua niin mehän pärjäämme. Heidi toivoi lisää kuvia, nyt liitin niitä tähän saa nähdä milloin saan tämän lähtemään.

Minusta olisi kiva kuulla ketkä kaikki tätä seuraa 😘.

26.8.2015 Calgary

Hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme 7.30 ja 8.30 matka kohti Calgaria saattoi alkaa. Edellisenä iltana meille oli tullut autoon sähköongelmia joiden kanssa yritämme tulla toimeen USAn puolelle. Nyt jo kaksi päivää nettipimennossa, mutta luonto korvaa kaiken. Vuoriston jälkeen tasamaata molemmin puolin 1- tietä, maanviljelystä. Tienvarsiopasteessa intiaanien pitämän kasinon mainos jossa pelikortit. Casinoita on täällä paljon.

Calgaryyn saavuttaessa ohitimme olympialaisten hyppyrimäet. Löysimme taas Wallmartin jossa täydensimme ruokakaappeja ja sieltä palatessamme tapasimme parkkipaikalla " 2x tampereen ladyt ja 1xLiedon superladyn" On niin mukavaa nähdä reissussa siniristilippuinen auto 😄. Vaikka olimme puolen päivän aikaan liikkeellä ja kaupungin laidoilla niin kyllä huomasi mitä miljoonakaupungin liikenne voi olla. Olin aivan ihmeissäni mistä pitää mennä vaikka navi ohjasi ja Nisse ajoi. Onneksi minun ei tarvitse ajaa, jo pelkkä Calgaryn ohitus olisi ollut minulle tekemätön paikka.

Tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme High Riveriin. Aikamoisen etsimisen jälkeen löysimme pikkukaupungin keskustassa olevan rauhallisen alueen. Ladykolmikkokin tuli samalle alueelle ja lähdin Eevan ja Ellan kanssa ihailemaan keskustassa olevia maalauksia talojen seinissä. Samalla yritimme löytää ilmaista wifiä turhaan.

Lake Louise

25.8.2015 klo 6.30 heräilessämme rekkaparkki oli jo alkanut tyhjentymään. Luvattuja suihkuja emme löytäneen, emme tosin etsineetkään ja minä peseydyin ekan kerran auton suihkussa. Hyvinhän se toimi vaikka en hirvinnytkään käyttää vettä hiustenpesuun. Minä nukuin yön suht koht ja Nissekin oli nukkunut muutaman tunnin arvatenkin koiran unta. Parkissa autoja oli satoja, kuinkahan paljon mahtoi olla varsinaisella alueella? Ei meiltä kukaan tullut rahaa pyytämään, joten yövyimme ilmaiseksi, mikä tekee hyvää kassavirralle.

Klo 7.30 suunnistimme 5 km takaisinpäin ja kohti Lake Louisea.  Upean vaalean sininen järvi  vuorien keskellä. Vuoret ikään kuin putoavat järveen joka suunnalta. Yksi hulppeimmista maisemista joka värjäytyi aamulla klo 8 aikaan harmaaseen usvaan luoden vähän aavemaisen tunnelman.  Järven rantaan on joskus rautateiden kulta-aikaan rakennettu valtaisa hotelli johon houkuteltiin turisteja jotta rautateille saataisiin lisää matkustajia. Puinen hotelli paloi kesken illallisrarjoilun vuonna 1924. Jonka jälkeen sinne rakennettiin vanhaan verrattuna monin kertainen hotelli. Hotelli oli ainakin tänään vilkkaassa käytössä, mutta kun parkkipaikkaa katsoi niin ei turistit enää rautateitä elätä.  Hotelli vaikutti tasoltaan meidän tämän kertaiseen matkabudjettiin tyyriiltä. Hotellin välittömässä läheisyydessä oli paljon ruukkuihin istutettuja kauniita kukkia, mutta muuten rikkaruohot rehoittivat 😵.

Matka jatkui Moraine Lakeen 14 km päähän. Parkkipaikan vieressä järvelle saavuttaessa oli 3527 m korkea vuori. Järvi jälleen kerran upea, ei näitä osaa millään laittaa mihinkään arvojärjestykseen. Järvi oli tyyni ja hiljainen jossa olisi varmasti aivan ihanaa meloa kanootilla (niinkuin jotkut tekivätkin) vesi oli TOSI kylmää. KAUNISTA.

Parkkipaikalle palatessamme turisteja virtasi solkenaan, nyt klo 9.30 olisi ollut jo vaikeaa löytää näin isolle autolle parkkiruutua. Matka jatkui, kävin infosta varmistamassa että päivän kansallispuistokorttimme on voimassa kaikilla näillä puistoalueilla mistä ajamme läpi. Täytyy vain huolehtia ulos koska lippi on voimassa tänään klo 16. asti ja tarvittaessa ostaa uusi. Eteenpäin nuoren mieli, hiljaisempaa ja kaniimpaa rinnakkaistietä kohti Banffia, välipala ja lepohetki kauniissa maisemassa rinteellä jonka alapuolella menee junarata ja suuri joki.

Matkaan.. canjoni... ei kerennyt pysähtyä... kaunista mutkaista tietä, välillä tie muutui yksikaistaiseksi, vastaan tuleva kausta kulki ylempänä kunnes taas löysivät toisensa. Täällä ei yhtään nähtävyyttä jää huomaamatta, viitoitus löytyy kaikkeen. Löysimme tiemme Banffiin jossa on toinen mahtava rautateiden kulta-ajan hotelli ja komea koski. Canmoren infosta saatiin vinkki seuraavaksi yöpymispaikaksi. Tulimme todelliseen aarniometsään yli 1000m korkeuteen. Alueella oli muutamia kymmeniä sähköpaikkoja mutta todella paljon sähköttömiä teltta, vaunu ja as.autopaikkoja. Karhujen kanssa toimeentulo ohjeita oli paljon. Alueella oli vaellus, melonta ja kalastusporukoita useita.

Lauantain lorvailua

Lauantaina lähdimme jatkamaan matkaa 9 aikaan. Suuntasimme ensin Wallmartiin täydentämään varastojamme. Sielläkin henkilökunta oli tosi avuliasta, minulla oli kaikki engl. sanat hukassa mutta löytyi silti kertisuunivuoat kuin muutkin tarvitsemamme. Kun kuulivat että olemme Suomesta niin jo oli yhden myyjän isä suomalaistaustainen. Muutenkin tuntuu joka paikassa että suomalaisuus on täällä kova juttu. Clintonissa leirintäalueella olimme ensimmäiset suomalaiset ikinä ja täti antoi minulle siitä hyvästä lahjaksi fikkarin. Ensi yön parkin omistaja on  tuonut lentäen Oulusta Nokian kännyköitä... siis melkein suomalainen 😉.

Matkamme  jatkui pitkin hw 16 alkuun hyvin suomalaismaisissa maisemissa. Tien molemmin puolin oli kuusia, mäntyjä, pajuja, leppää, haapaa ja rentun ruusua. Matkan edistyessä molemmille puolin alkoi muodostua vuoriketjua ja kohta olimme taas upeissa maisemissa. Mielestäni alamme olemaan Kalliovuorten alkupäässä.  Freiserjoki jatkaa rinnallamme kulkua, pysähdyimme muutaman kerran sen rannoille ja päädyimme mahtavan huikaisevaan Beaverview rv parkkiin. Edessämme on mahtava vuori ja takanamme Freiserjoki. Joessa on tällä kohdalla aika vähän vettä, mutta virtaa kuitenkin. Alue on siisti ja rauhallinen. Isäntä tuntuu valvovan tulen käyttöä jatkuvasti tarkkaillen ja samalla rupatellen matlalaisten kanssa.

Villieläimistä varoitellaan kovasti edelleen, tänään yhdellä pysähdyspaikalla oli auton oven kohdalle lennähtänyt pienen pieni lintu. Siinä se raukka kyyhötti ja antoi kuvata itseään ja jäi siihen kun jatkoimme matkaa. Tokihan varoituksia pitää kunnioittaa, mutta tuntuu että täällä varoitellaan kaikesta mahdollisesta, mutta kun ihminen joutuu oikeasti pulaan nin mikään tai kukaan ei auta. Itsestään ja perheestään on huolehdittava omin voimin.

Illalliseksi paistoin meille pihvit ja tuoreista vihanneksista paistoksen, kyllä kelpaa.  Naapureilla näyttää olevan näppärä kaasugrilli jossa on irroitettava litran-parin vetoinen kaasupullo ja koko hökötys menee pieneen tilaan matkailuauton ulkopuoliseen luukkuun siististi. Teimme täällä kävelylenkin, ihailimme jokea ja huomenna matka jatkuu kohti Valemountia jossa meillä on yhteistapaaminen muun porukan kanssa.

Seikkailu alkaa

Torstai aamu valkeni aurinkoisena heräillessämme viiden pintaan. Menojalka vipatti ja 5.50 jätimme leirin. Meidän piti ajaa läpi koko miljoonakaupungin Vancouverin ja halusimme päästä hitaiden siltojen yli niin aikaisin kuin mahdolista. Näimme komean kaupungin aamuloistossaan. Olihan kaupunki jo silloin ruuhkainen meidän mittapuun mukaan, mutta suht nopeasti 1h 10min. ja yhden hutiajon jälkeen olimme pohjoiseen menevällä high way 99:llä. 
Seuraavaksi pysähdyimme haukkapalalle ihailemaan Shannon Falls vesiputouksia. Niin siellä kuin kaikkialla muuallakin näki että kaikki sadevedet ja edellisen talven lumisateet oli tullut Suomessa😤. Kaikki paikat kärsii kuivuudesta ja metsäpalot riehuu joka puolella, minkä takia ilmaa peittää etenkin vuorilla savu. Kun lähdimme jatkamaan matkaa niin Vahterit ajoi siihen 😆. Matkalla pysähtelimme ruokakauppaan ja Pembertoniin jossa oli talvilajeja Olympialaisissa. Löysimme hyvän pihvipaikan ja saimme mahat täytettyä. Yhdelle levähdykselle pysähdyimme pienille tirsoille kun kuskin silmät vähän lupsuivat.
Karhuvaroitusmerkkien kohdalla ihmetytti polkupyöräilijöiden turvallisuus,  niitä vilisi kaiken aikaa ja ainuttakaan karhua en nähnyt. Matka jatkui vaikuttavaa serpentiinitietä ylös ja alas. Valtavat vuoret ja ennenkaikkea rotkot jotka oli poikkeuksetta minun puolella 😲. Ensimmäinen villieläin jonka näimme oli iso etana joka muistutti kovasti uistimen vaappua, toinen oli pikkupeura, joka ei ollut turhan ujo. Joku kuvasi sitä melkein vierestä. Ilta lähestyi kovaa vauhtia ja löysimme sopivasti High wayn vierestä Clintonista RV parkin yöpymiseen. Veloittivat 25 Cad + 2 cad netin käytöstä. Ihan sopuhinta.

Perjantai aamuna purimme leirin 8.40 ja jatkoimme kohti Prince Georgea hw 97 pitkin läpi vähän alavampien seutujen. Ulkona vähän tihutti vettä ja aamusta ilma oli 8°C. Edellisen päivän jylhien maisemien jälkeen karjankasvatus alueet, rämeet ja suot tai kuivuneet järvet oli ihan mukavaa katseltavaa. Varoitusmerkkejä oli tien varressa niin peuroista, hirvistä, mäyristä kuin hevosistakin. Puolenpäivän aikaan pidimme lepotauon Williams lakessa. Nissen torkahtaessa kirjuuttelin tämän ja nyt taas matka jatkuu.

Päivällä lämpötila nousi pariin kymmeneen ja maisemat muistutti paljon Sydänmailla sarjan maisemia hevostiloineen. Varsinkin pahimmilla metsäpaloalueilla talot oli aika parakkimaisia, onkohan siellä taloja palanut?  Fraserjoki virtasi vierellä hauskan värisenä todella pitkän matkan.

Taukopaikat on melkosen harvassa ja jos niitä on niin taatusti toisella puolella tietä. Perässämme tuli 35 mailia iso rekka jolla oli kuormassa 50-60 tn kaivuri ihan takapuskurissa, emmekä päässeet antamaan tietä.
Princestä löysimme helposti ihan mukavan yhden yön leirin ja nyt silmää alkaa painaa, joten pääsee odottelemaan mitä huominen tuomukanaan.

Vancouver nähty

Keskiviikko valkeni edelleen aurinkoisena ja päivästä tuli vähintäänkin eilisen kaltainen yli 30°C. Retkibussimme tuli 45 min. myöhässä ja oppaan kanssa naureskelimme, että ei oikein herätä luottamusta kuskiin kun jo meidän nouto ennalta sovitusta paikasta ontuu, mitenkähän osaa suunnistaa.  Noh matkaan päästiin ja ruuhkaisten teitten läpi mentiin aluksi paikkaan mihin suomalaiset siirtolaiset oli asumuksensa rakentaneet. Nykyään siellä asuu boheemia nuorisoa aikamoisissa talon rötisköissä.
Sieltä opas vei meidät kiinalaiskortteleihin jossa käveltiin puolisen tuntia. Siellä oli mukava pikku kiinalaispuisto jossa aika kului mainiosti. Seuraava kohde oli näköalapaikka jossa meille tarjottiin ravintolassa retken hintaan kuuluva ruokailu. Joopa joo hampurilaiset joko ranskalaisilla tai salaatilla.... nälkäisena se vähän harmitti. Ruokailun jälkeen paikan maisemat oli kierroksen komeimmat. 
Seuraavaksi mentiin betoniaseman vieressä olevaan markkinapaikkaan jossa oli mm halli. Hallista ostimme leipää, juustoa ja kirsikoita autolle viemisiksi.
Yleisesti kehutaan Vancouveria yhdeksi kauneimmista kaupungeista maailmassa, joko minua on huijattu tai sitten minut vietiin vähän erilasiin paikkoihin. Noh kauneushan on katsojan silmässä. Kuulimme kuitenkin matkan kuluessa monenlaista faktaa Vancouverista ja Britis Kolumbiasta.
Palasimme autolle jo odottelemaan huomisen torstain aamua ja varsinaisen seikkailun alkamista. Suuntaamme kohti vuoria ja lähdemme todennäköisesti aikaisin aamulla. Vuoristossa tuskin netti pelaa, mutta kirjoittelen kuitenkin ja julkaisen kun mahdollista. Tänä iltana hiomme vielä reittejä ja toimintatapoja mm. siltatullimaksujen hoitoa netissä porukalla.

Vancouver saavutettu

Maanantain blogi jumittui jonnekkin, laitoin siihen kaksi kuvaa, taisi suuttua siitä.
Tiistai aamuna uni riitti melkein kuuteen asti. Kävin suihkussa ja laitoin auton lähtökuntoon koska menojalkaa vipatti eikä alueella ollut mitään syytä viipyä pitempään. Meillä oli reittivaihtoehtoina joko moottoritie tai maalaismaisemissa pikkutiet. Ei tarvinnut enempää miettiä, aina kun mahdollista pikkutiet on mottona. Naviin laitoimme ensin USA:n puolella pikkukylän josta löysin veikeästi koristellun pubin pihapiirin. Aitoa tekojenkki tyyliä😜. Sieltä laitoimme Vancouverin leirin osoitteen naviin ja matka jatkui. Kanadan rajan ylitys oli melko simppeli, ei kuitenkaan ihan yhtä helppo kuin Eu:ssa. "Mistä tulette, minne menette, missä asutte, miltä kentältä lähtö Suomeen, onko alkoa tai aseita.... "  Passit tarkastettiin ja toivotettiin terve tulleeksi. Maiseman tyyli muuttui jonkin verran, ok-talot on Kanadassa isompia ja pihat huolitellumpia (vai johtuiko asuntoalueen statuksesta ???).  Vancouverista löytyi vihdoin ruokakauppa josta tosi valtavasta valikoimasta saimme vähän purtavaa matkaan. Söimme parkkipaiakalla salaatit ja kävelimme tunnin verran ympäristössä. Navi löysi suoran seuraavalle as.alueelle kun ymmärsin että osoite on todella täynnä numeroita.

Tämä alue on huomattavasti viihtysämpi kuin edellinen, vaikkakin aidan takana on 6 kaistainen 1-tie. Olimme taas alueella ensimmäisenä ja loppuporukat 11 as.autoa tulee vähitellen. Huomenna on sitten 8 tunnin bussikiertoajelu Vancouverissa oppaan johdolla ja toinen yö samalla alueella. Kaksi ja puoli viikkoa Kanadan maisemissa josta paluu Usaan.

Tällä alueella netti toimii respassa ja kun kerran nyt tulin tänne niin julkaisen tämän vaikkei päivä olekkaan vasta täällä kuin 14.30. Siellä Suomessa taitaa olla puoliyö. Pää ei meinaa vielä oikein ymmärtää mikä vuorokauden aika nyt on 😨

USA LÖYDETTY

Tulipas se lähtöpäivä kuitenkin ja oltiin hyvissä ajoin kentällä. Lensimme Icelandairilla Reikjavikiin ja siellä koneen vaihdon yhteydessä huokaisi ettei olla vielä ihan kolmannestakaan tultu. Saman yhtiön koneella jatkettiin Seattleen varsin mukavissa mutta väsähtäneissä tunnelmissa. Tuntui vähän oudolle kun matka-aika oli n.12 tuntia niin koneesta sai ostaa vain hyvin vaatimatonta syötävää. Perille tultuamme olimme hyvin väsyneitä ja nälkäisiä. Hotellilla pääsimme nukkumaan ennen kymmentä paikallista aikaa ja siis suomessa aamulla kahdeksan korvissa.

Hotelliaamiainen oli myös vaatimaton, mutta lähdimme innokkaina hakemaan autoja. Vuoden 2014 Fordi odotti meitä ja koko porukka pääsimme  tutustumaan ajokkeihimme. Vuokraamolta suuntasimme ensimmäiseen leiriin purkamaan matkalaukkuja oikein lämpimänä ja kauniina kesäpäivänä. Leiri on lentokentän ja moottoritien kupeessa, mutta sopivan lähellä autovuokraamoa, jos vielä tarvitsisi jotain. Nyt lähden yhteiseen tapaamiseen saamaan viime vinkit huomiseen Vancouveriin suunnistukseen. Siellä ollaankin sitten kaksi yötä.

Lähtö lähenee

Loma alkoi 😆 KUUSI JA PUOLI VIIKKOA edessä.
Sunnuntaina 16.8.2015 pitää olla kentällä klo 13.00. Tänäiltana käytiin vähän läpi mukaan otettavaa. Lisä haastetta antaa kun auto vaihdetaan  niin että vanha vietiin tänään ja saatiin huomiseen asti vaihtoauto. Uusi tulee kun palaamme. Yhteistyönä tehtiin asuntoauton takaikkunaan laitettava viesti kanssakulkijoille, että ME tässä körötellään. Sovittiin että Nisse hakee aamulla kaupasta toisen lentolaukun kun toinen täyttyy jo pakollisista mukaan otetavista masinoista. Huomenna täytyy pakata ja katsoa pitääkö vielä jotain pestä, hankkia tai tehdä. Kysymyksiä pyörii koko ajan mielessä, olenko muistanut ottaa huomioon kaikki mikä jää kotiin, miten pärjätään reissu ja onko tarvittavat tavarat hankittu.  On tämä lähdön odottelu jännää.