Varoitusmerkki

Olisikohan tämä kuva nyt tarpeeksi pieni? Kokeillaan ainakin

Viimeistä viedään

Perjantai aamuna joutui sanomaan että viimeistä kokonaista päivää aloitellaan. Jokaisellla aamupalalla on lautaselle valikoitunut jotain vähän vähemmän ja silti huoneeseen palattua on saanut huomata syöneensä vähä turhankin paljon. Omaa painoa ajatellen taitaa olla hyvä että "enää" yksi tällainen aamupala jäljellä.

Ilmassa ei ole tapahtunut muutosta, korkeintaan pilviverho on hivenen paksuuntunut. Kun emme enää halunneet lähteä mihinkään pidemmälle niin laitoin kevyen repun selkään ja annoin Nissen johdatella minut lähimaastoon. Kaupan ohi kulkiessamme ostimme siltä vähän vettä ja jätskit mukaan. Lähdimme hiekkatietä moottoritien ali ja nousimme pienelle kukkulalle josta useampi vuosi sitten oli purettu jotain asumuksen oloisia ja kaikki purkutavara oli murskaantunut siihen. Vähän matkan päässä näkyi jotain rakennuksia ja ilmeisesti hevostlia. Ainakin siellä oli aika ison näköinen aidattu alue jota ympäri juoksi suunilleen hevoisen kokoisia eläimiä, tarkemmin en nähnyt. Hipsimme sieltä pikkuhiljaa takaisin ja menimme altaalle makoilemaan vähäksi aikaa. Kun tuli turhan vilponen niin tulimme omalle parvekkeelle syömään appelsiinejä. Lähdimme taas ulos ja rantaa mukailevaa väylää kävellessämme nautimme Atlannin tyrskyistä ja yllättäen mukavasta auringonpaisteesta kunnes alkoi taas hiukomaan. Haimme valmiit kroisantit ja juotavaa huoneeseen jossa keitin kunnon kaffeet palan painikkeeksi.

Taidamme käydä illalla hotellin ravintolassa syömässä ja sen jälkeen pakkailla tavarat kasaan aamua varten. Bussi tulee n. Klo 10.30 hakemaan hotellilta ja lento lähtee yhden aikoihin paikallista aikaa, elikkä kolmen korvissa suomen aikaa. 6 1/2 tunnin lento edessä ja Suomeen luvattu myräkkää yöksi.

Torstai tohinaa pullollaan

Säässä ei mitään uutta, niinpä kysyin Nisseltä mitä laitan reppuun tänään. Vastaukseksi sain että laita vähän kaiken näköistä, eihän sitä koskaan tiedä mistä me itsemme löydämme. Siispä pyyhkeet ja uikkarit ym pikkukamaa reppuun ja baanalle. Nokka kohti bussipysäkkiä jossa hetken mietimme Puerto Ricoon vai dyyneille. Minä kallistuin vähän enemmän Puerto Ricon kannalle auringon toivossa. Naisbussikuski oli huomattavasti rauhallisempi kuin eilinen ukkokaahari mutta kyllä se matka yhtä hyvin joutui kuitenkin. Perillä päätimme kävellä  rantaa mukailevalla kävelyväylällä. Totesimme että kyllä se aurinko tarttuu näinkin ja ehkä jopa miellyttävämmin.

Ympäri Kanariaa on myynnissä keskenään identtisiä todella hyviä smooteja. Marjoja ja hedelmiä on pakattu pieneen annospussiin ja pakastettu. Laittavat pussin sisällön ja omenamehua plenderiin ja vot herkku on valmis. Iso lasillinen 4 -5 euroa paikasta vähän riippuen. Ainakin joissain paikoissa on ollut myös mahdollista lisätä siihen alkoholia, mutta sellaisenaan se on meille maistunut.

Taas tuli todistettua se, kun sanon että jotain on vähän tai puuttuu, niin jo seuraavassa mutkassa joudun perumaan puheeni. Vuoristoretkellä tokaisin että tällä kertaa on näkynyt tosi vähän moottoripyöriä. Ei mennyt kuin tovi niin tuli varmaan sata pyörää vastaan. Puerto Ricossa sanoin että siellä on lapsille ja nuorille tosi vähän tekemistä, verrattuna Bahia Felizeen. Parin kadunkulman jälkeen edessämme oli tosi iso Fun Park Angry birdseineen.

Toisen viikon tiistai ja keskiviikko

Tiistaina menimme aamupalan jälkeen naapurialtaalle, mutta emme viihtyneet siellä kauaakaan, kun taivas veti pilveen. Meillä on oikeus käyttää myös naapurihotellin allasaluetta. Sinne ei tuule kun ovat rakentaneet lasiseinän ympärille. Siellä oli menossa ohjattu jumppatunti, meidän hotellin altaalla on ollut useamman kerran vesijumppa. Molemmat jumpat ovat olleet tosi tehokkaan näköisiä, jumpassa mamma olisi varmaankin ollut lähes hätää kärsimässä. Alueella tuntuu olevan aika paljon tosi hyväkuntoista nuorehkoa porukkaa jotka käyvät juoksulenkeillä tai pyöräilemässä tms. Kyllä varmaan kunto nousee kun noita urheilijoita katselee. Iltapäivällä menin hotellin spahan, kun meille annettiin sinne liput. Sauna tuntui tosi kivalle pienen viluttelun jälkeen, siellä oli n. 60 °C ja komennus pitää uimapuku päällä ja uimahattu päässä. Höyrysauna oli viileämpi... Altaissa oli monenlaisia poreita ja pärskeitä, mutta olin siellä lähes yksin. Porealtaat on ulkotilassa ja katolla katettu, vesi oli hieman lämmitetty, mutta kun ilma oli niin vilpoinen kaipasi poreista aika sukkelaan takaisin saunaan. Hyvin siellä pari tuntia vilahti. Illalla syönnin jälkeen käveleskelimme hotellin allasalueella kun siellä klo 20 alkoi musiikillinen ohjelma. Kuuntelimme hetken ja tulimme ylös haalean Iriskoffen kanssa. Musiikki loppui klo 22.30 ja kömmimme sänkyyn.

Keskiviikko valkeni saman sorttisena kuin tiistai ja siksi lähdimme heti aamusta Puerto Ricoon. Palelin aamusta ja laitoin caprit jalkaan ja fleecin päälle. Puerto Ricossa oli heti 25° C ja aurinko paistoi täydeltä terältä, onneksi pakkasimme reppuun uikkarit, shortsit ja pyyhkeet. Nautimme siellä auringosta rantatuoleilla neljä tuntia ja kävin jopa Atlannissa uimassa,vihdoin... vesi saattoi olla 18°C?? Ainakin tuntui niin viileälle että kahlailin tosi hitaasti veteen, enkä kovin kauaa tarennut uida. Kaksi rantatuolia ja aurinkovarjo maksoi 11 euroa. Paikka on siisti ja viihtyisä. Naapurituoleista lähti pariskunta, niin "aluevahti" kävi osoittamassa heidän roskiaan ja kehoitti viemään ne roskikseen. Eipä alue muuten pysyisikään siistinä.  Vajaan tunnin bussiamatka takaisin ja suihkuun, oli tosi kiva vaihtoehto. Niinkuin Nisse aina sanoo niin jossain päin saarta paistaa joka tapauksessa. Taas rusketus lisääntyi mukavasti. Suihkun jälkeen kävimme jo tutuksi tulleessa Eddys Housessa syömässä spagettia ja mukava tarjoilija teki minulle Nissen pyynnöstä jälkiruoaksi talon specialipaukun ( teqilasunrisen). Kovasti hän pyyteli vielä huomenna tulemaan, niin tekee meille jotain super ylläriä, kun on perjantaina vapaalla ja me lähdemme kotiin lauantaiaamuna. Ravintolassa on wifi käytettävissä ja koska lottoni vanheni 31.1 tein siellä uuden loton. Hyvin tuntui toimivan, nyt kun on iso potti jaossa niin toivottavasti onni on mukana.

Maanantain mietteitä

Maanantai valkeni pilvisenä ja aamupalan jälkeen päätimme vuokrata auton päiväksi. Tällä kertaa Opel Astran. Tuntuu ettei tähän vuoristoon kyllästy milloinkaan. Kun rannikolla on pilvistä löytää yleensä auringon jostain, nyt se löytyi ylhäältä  vuoristosta, tosin ei sielläkään jaksanut koko aikaa paistaa ja ilma oli aika viileää. Huvitti kun katsoi paikallista väestöä kadulla kun ilma oli 18 - 19 astetta siis plussaa, heillä oli toppatakit päällä, talvikengät jalassa ja huivi tiukasti kaulan ympäri ja leuan päällä. Me olimme sortseissa ja t-paidassa. Noh jokainen taaplaa tyylillään.

Välipalaksi nautittiin mukaan ottamiamme ihania hedelmiä ja paketin keksejä. Kiertelimme aika perusteellisesti Las Palmasin, jossa minä en ole aiemmin käynyt. Satamassa oli isoja rahtialuksia tulemassa ja lähtemässä, teollisuusalueella oli aika ahtaan tuntuista, eikä työntekijöille ollut järjestetty parkkialueita. Teollisuusalueet oli niinkuin usein suomessakin vähän epäsiistin oloisia. Muuten kaupunki on ihan siisti ja monimuotoinen. Lomailen kuitenkin mieluummin jossain pienemmässä turistikeskuksessa, niinkuin yleensä olemme valinneet kohteemme. Kiva silti käydä erilaisissa paikoissa.

Käytiin taas ostoskeskuksessa ja ostin itselleni komian kukkaron. Illalla kun kävimme syömässä maksoin visalla jossa on musta kissa venyttelemässä. Tarjoilija kertoi että musta kissa tarkoittaa Espanjassa pahaa ja antoi sen kiireesti takaisin minulle, täytynee seuraavan visan vaihdon yhteydessä valita jokin toinen kuva korttiin. Olemme käyneet useamman kerran samassa paikassa syömässä ja tänäänkin kanat vihanneksilla oli oikein mainiota vatsan täytettä.

Päivä kului tosi sukkelaan ja mukavasti oltiin reissussa 7 tuntia ja ajettiin n. 250 km. Auton vuokra oli 55 euroa ja bensaan meni 14 euroa.

Helmikuu ja Riitan päivä

Nimipäivät ei aiheuttaneet yhtä laajaa onnittelutulvaa kuin kuuskymppiset, mutta ihan hyvä näin. Aamupalan jälkeen suuntasimme taas bussilla maspalomasiin ja dyyneille. Koska tänään on sunnuntai kulkee busseja huomattavast harvemassa ja saimme odotella pysäkillä yli puoli tuntia. Päätimme kulkea tälläkertaa taas meren tuntumassa, tuuli oli kova ja taivas melko pilvinen. Tuulen mukana saimme taas oikein kunnollisen ihokuorinnan kun hiekka lensi tuulen mukana (myös suuhun ja silmiin). Inglesin päässä vajaan kolmen tunnin kävelyn jälkeen keksimme jatkaa kävelyä rantaa pitkin vähän pidemmälle kuin aiemmin ja taas oli vähän uudenlaista katsottavaa.

Hotellilla olemme vähintään pari kertaa päivässä kävellet alas 11 kerroksesta ja kaksi kertaa olemme kiivenneet rappuja pitkin ylös, kyllä tekee eetua. Tuorepastasta tehdyn bologneesin jälkeen teki taas mieli kirjuuttaa tätä, ulkona tuuli on vain yltynyt ja on melko viileää, saas nähdä joko yöllä sataa? Aallot on todella mahtavia ja sisään asti kuuluu niiden upea kohina, muuta meteliä ei nyt kuulukkaan. Useana iltana on pihalla ollut jotain ohjelmaa ja meteli on ollut aika kovaa, mutta joka kerta se on loppunut klo 22. Mielestäni tosi hyvä juttu.

Tammikuun viimeiset päivät

Perjantaina oleiltiin altailla ja käveltiin rantaa pitkin niin pitkälle kun pääsi. Laukusta tuli pidettyä entistäkin tarkemmin huolta. Aurinkoihottuma kutiaa melkoisesti, mutta kun ei malta pysyä  poissa auringosta, kun oli niin pitkä aika ettei sitä kotona näkynyt.

Lauantai aamu alkoi valkenemaan kun Harrilta ja Riitalta tuli ensimmäinen onnitteluviesti. Kylläpä minua muistettiin monelta taholta. Kiitos niistä kaikista mukavista "suruvalitteluista". Tippa tuli silmään kun Nanna ja Noora lähettivät onnittelulaulun videona "punaselle mummolle". 

Aamupäivällä lähdimme bussilla paikallisessa mittakaavassa suureen ostoskeskukseen. Täällä on alennusmyynnit menossa ja ostin itselleni puseron 6 eurolla ja t-paidan 1,98 eurolla. Nisse teki myös t-paitaostoksia. Mittavien hankintojemme jälkeen palasimme bussilla takaisin hotellille. Kun kävimme syömässä läheisessä ravintolassa niin sain synttäridrinkin jälkkäriksi ja Nisselle tarkoitetun hunajarommin. Ilta kului facebookin ja mesen harjoittelussa. Olemme oppineet jo aika tavalla. Suuri tavoitteemme on hanskata some ennen ensi syksyn suurta matkaa.

Näihin harjoitelmiini en saa vielä kuvia mukaan, koska ovat liian suuria tiedostoja, mutta opettelen senkin vielä.