6-8.5.2018 Viimeinen etappi Laulaamaalle

Sanoimme sunnuntai aamuna näkemiin Jurmalan kauniille pitsihuviloille , jotka ovat kuin Hangossa torneineen, kaarineen ja koristeineen. Ennen klo 9.00 ajoimme Rigan läpi puikkelehtien hiljaisessa pyhäaamun liikenteessä. Jossain vaiheessa ohitimme suuren parven kurkia jotka olivat pellolla syömässä. Yhdentoista aikoihin ylitimme taas rajan Eestin puolelle. Keilan lähellä pellolla oli lampi jossa oli tuhansia valkoposkihanhia mahtavasti kaakattaen ja toisella puolella tietä oli iso lammaslauma. Muutama kuva niistäkin piti ottaa.

Viimeinen etappi ennen Suomeen paluuta on Laulasmaan kylpylä Eestissä. Mikäs on merenrannassa olla ihanalla aurinkoisella +17°C ilmalla.

Nyt on kylvetty matkan pölyt pois. Eilen olin laventelikylvyssä ja tänään appelsiinikylvyssä. Kylpyläosaston suolasaunassa ja poreissa. Molempina päivinä 40 min. hieronta sai jäsenet vetreytymään. Hintaan sisältyvät aamupalat ja päivälliset saivat vatsat kiittämään.  Kyllä huomenna (tiistaina) jaksaa matkata kotiin.

Laulasmaalle kannattaa tulla jos pitää hyvistä, monipuolisista ja edullisista hoidoista, eikä kaipaa yöelämää. Kylpyläosastolla on ainakin viisi erilaista saunaa. Suolasaunassa hieroin itseeni suolaa pariinkin eri kertaan kun se tekee ihon niiiiin pehmeäksi. Voisihan sen tehdä kotisaunassakin, mutta siivo taitaisi olla aikamoinen. Luonto ympärillä on todella hieno, kuin Hangossa... eihän täältä ole kun n. 60 km Hankoon linnuntietä.

Siispä juttua ehkä taas seuraavalla reissulla.

5.5.2018 Jurmalassa

Vähän rauhattomasti nukutun yön jäljiltä aurinkoinen aamu herätti meidät. Hyvän aamupalan jälkeen suunnittelimme päivän ohjelmaa. Lähdimme bussilla kohti Jurmalan keskustaa. Täpötäydessä bussissa emme oikein tienneet missä jäädä pois, joten hyppäsimme bussista rautatieasemalla. Sieltä olikin vielä aika matka kävellä keskustaan, mutta meillähän oli aikaa. Käveleskelimme kävelykatua pitkin katsellen mitä erilaisimpia pikkukojuja, joita vähitellen avattiin lisää.  Kadun varressa on paljon hotelleja, joten turistivirta on taattu iltapäivällä. Mitä se sitten onkaan sesonkiaikana.

Näimme valuutanvaihtopisteen missä sain vaihdettua aiemmin liikaa vaihtamani Tsekin korunat euroiksi. Kurssista en ole ihan varma, mutta nyt ne on euroja jokatapauksessa. Sen kunniaksi menimme viehättävään pikkukahvilaan mehulle ja kakulle. Kahvila on sisustettu ja koristeltu varsin hauskasti, pieniä yksityiskohtia on joka paikassa. Harmi etten saa siitäkään kuvaa tähän. 😕. Laitoin kylläkin Faceen joitain kuvia. Aikamme ihailtuamme vanhoja rakennuksia, joista jo osa on kunnostettu kauniisti, lähdimme kävelemään bussipysäkille. Puistossa on jo tulppaanit täydessä kukassa Latvian lipun värein. Ympäristö on siisti ja huolella hoidettu.

Bussissa oli hankalaa arvella missä pitää jäädä pois, vaikka katonrajassa luki aina seuraavan pysäkin kadun nimi. Jäimme siis taas aivan liian aikaisin pois ja jatkoimme matkaa jalkapatikassa. Bussimatka maksoi 70 centtiä/suunta/hlö.  Päästyämme hotellin luo puolenpäivän jälkeen jatkoimme matkaa autolla toiseen suuntaan. Nisse koukkaili välillä meren rantaan ja taas jonnekin pikkutielle. Niinpä päädyimme kosteikolle jossa oli sopivasti vettä ja kaislikkoa linnuille. Näimme joitain sorsia ja joutsenperheen pesän tuntumassa. Hieno paikka lintutorneineen ja pitkospuineen, josta emme tienneet aiemmin mitään.

Aikamme kurvailtuamme  palasimme kaupan kautta vähän nälkäisinä. Kaupasta tuli ostettua vähän turhan paljon syötävää, joten ravintolaa ei tarvinnut hakea. Koska olimme poistuneet kaupunkialueelta, niin eilinen kaupunkivero ei ollut enää tänään voimassa, otimme siis automaatista uuden 2 € lipun. Hotellilla söimme eväitämme ja huilasimme jonkin aikaa ja lähdettiin vielä läheiselle biitsille kävelemään... 33 km hiekkaranta houkuttaa. Tänään tuli käveltyä puhelimen laskurin mukaan  14757 askelta, n. 11 km. Onhan sitä tullut istuttua viime viikkoina 😆. Huomenna sitten kylpylään ja hierontoihin Laulasmaalle pariksi päiväksi.

Hieno päivä, aurinko paistoi ja +15 - 18°C.

4.5.2018 Kesästä takaisin kevääseen

Ihana aamu klo 7.00 aurinko paistoi ja ulkona +11°C. Aamupala oli juuri niin hyvä kuin jo Puolassa osaa odottaa. Erittäin monipuolinen ja vähän yllättävä. Nytkin kaikkien herkkujen joukossa oli iso lettu taiteltuna neljään osaan ja väliin laitettu jotain (vanilijarahkaa?) lämpiminä... nam. Eilen illalla saimme tilattua isot kinkkuomeletit juomineen vaikka sellaisia ei ollut millään listalla... 12,50 € jonka sain maksaa aamulla lähtiessämme. Ei muuta kuin baaballe klo 8.15 nokka kohti Latviaa ja Jurmalaa. Jo 9.00 olimme Liettuan rajalla. Liettuassa on suuret tierakennukset menossa ja viljelykset jää moottoritien alle. A5/E67 pitkät pätkät on jo valmiina ja kunhan kokonaan valmistuu niin reitti on nopea ja hyvä. Helpottaa taatusti myös rekkaliikennettä, joka on vilkasta täällä. Suurkaupunki Kaunas ohitettiin klo 10.15 kun ulkona oli jo +17°C.

Puolassa ajellessa kun kylä loppui niin seuraava alkoi... Liettuassa ei näkynyt kylän kylää, väljää on... onkohan ihmiset menneet kaupunkeihin? Asumukset ja kylät ovat varsin vaatimattomia ja harmaan näköisiä, mutta pihat on hoidettuja, ei prameillen mutta siistejä. Ennen kahta alkoi kevyt vesisade ja kävimme tankkaamassa. Huoltikselta ulos ajaessamme joku vixu  tuli 70 km/h alueella takaata  ainakin 150 km/h. Liki piti taas että Nisse sai kurvattua alta pois.

Klo 14.00 saavuimme Latviaan ja aurinkokin löytyi taas +15°C. Kyllä Latvia vaan edelleenkin näyttää jotenkin raikkaammalta kuin Liettua. Muutenkin huomaa että tulemme kesästä takaisin kevääseen. Puiden lehdet on taas pienentyneet ja luonto muuttuu. Jurmalaan saavuimme ennen neljää ja menimme hotellille kirjautumaan sisään. Vanhahko, suurehko ja vähän ummehtunut hotelli, mutta ihan ok. Kävimme katsastamassa ympäristön ja kaupassa. Poikkesimme myös paikallisella caravan alueella jossa oli yksi suomalainen as.auto. Rupattelimme tovin ja katselimme ympärillemme. Paikka on ihan siisti, mutta odottelee vielä sesongin alkua. Palattuamme hotellille päätimme olla täällä kaksi yötä, varasimme Laulasmaalle paketin kahdeksi seuraavaksi vuorokaudeksi ja tiistaiksi 8.5. laivamatkan suomeen. Koska olemme Jurmalassa vielä toisen yön sovimme, että tutustumme rantaan ja paikkaan huomenna jalkapatikassa. Toivottavasti ilma suosii meitä edelleen. Pilvipoutaa +13°C luvassa. Ei tarvii shortseja, mukavat rusketuspohjat saatiinkin jo etelämpänä.

3.5.2018 Kartanosta Augustowin suuntaan

Herättyämme ja pakattuamme teimme vielä pienen kävelyretken puistossa. Klo 6.45 saimme taas vähän erilaisen, hyvän aamupalan.  Molemmille tuotiin oma runsas lautasellinen herkkuja. Kone jauhoi kahinpavut joista keitti ihanaa kahvia. Aurinko paisteessa +17°C pikkuteitä motarille suuntana Varsova, joka ohitettiin klo 7.30.

Matkalla rakennettiin kovasti uusia moottoriteitä joiden pitäisi olla valmiina 2019. Uusimpia pätkiä navikaan ei tietty tunnistanut ja huuteli kaiken maailman kääntymisiä, ei kuitenkaan kironnut. Haikaranpesiä rupesi taas näkymään, jopa keskellä motarin rakennustyömaa-aluetta. Bialystokissa oli kymmenen aikaan jo +24°C ja pääsimme motareista eroon. Ajelimme verkkaisia teitä ja aloimme epäillä, että tänään on jokin juhlapäivä Puolassa. Torilla oli iso koppalakkipäinen soittokunta soittamassa ja juhlapukuista kansaa kuuntelemassa. Monissa taloissa liputettiin ja koulun ikkunat oli koristeltu lipun värein puna-valkoisiksi.  Googlesta luin että on perustuslain päivä ja jokin kirkollinen juhlapäivä ja siis pyhäpäivä. Tämä selitti liikenteen pienehkön määrän.

Yhden aikoihin löysimme pienen järven rannalta idyllisen ja rauhallisen hotellin, jota kunnostetaan kovaa vauhtia kesäsesonkiin. Paikka on Via Baltican tuntumassa. Talon väestä yksi nuorehko mies puhui sujuvaa englantia ja halusi auttaa kaikessa, kun muu porukka ei hallinnut kieltä. Hän tuli auttamaan  meitä ravintolaan ruokatilauksen ymmärtämiseksi, samaten iltapalaa tilatessamme.

Iltapäivän otimme aurinkoa +27°C omalla terassilla ja nautimme viihtyisästä ympäristöstä. Isäntäkin ihmetteli  lämpötilaa joka ei ole tavallinen täällä tähän aikaan keväästä. Kaikki muut vieraat olivat Puolalaisia ja heillä oli mukanaan lapsia ja koiria. Tien toisella puolella heillä on caravan-alue, jossa oli muutama vaunu.

Paikka on taas kerran oikein mainio, myös hinta-laatusuhde, n. 45 €/vrk sisältäen aamupalan. Lounaamme oli juomineen ja jälkkäreineen n. 15 € kahdelta.

Rezydeneja Nad Wigvami, Gawrych Ruda. Puola

2.5.2018 Paluu Puolaan

Kello soi 6.00 ja hyvän Tsekkiläisen aamupalan jälkeen 7.20 starttasimme +14°C tihkusateeseen vähän tikkuisissa tunnelmissa (matkan pituudesta riippumatta yksi sellainen kuluu asiaan).  Puolaan saavuimme 7.45 eikä ollut tietoakaan rajasta tai tullista, vain liikenemerkki moottoritiellä.  Ajoimme pitkät pätkät meluaitojen välissä lähestytäessä Katowicheä. Jokaisella maalla on omat eriyispiirteensä jotka havaitsee jopa moottoritieltä ohi viilettäessään, joskus ero on hiuksen hieno.

Kyllä Puolan teillä rekkoja riittää. Puola on vähän sellainen läpiajomaa, kun ei tällä kertaa halua poiketa kauniisiin vanhoihin kaupunkeihin. Saavuimme Teresiniin yhden korvissa, kävin pankissa vaihtamassa Puolan rahaa. Olisi se niin helppoa toimia euroopassa vain euroilla...  Navissa oli hotellin katuosoite muttei se tunnistanut numeroa... Haeskelkmme aika tovin ja kyllähän Nisse kokeneena kulkurina hotellin viimein löysi.

Hotelli on tälläkertaa vanha kartano joka on kunnostettu viimesen päälle, niin ulkoa kuin sisältäkin. Pihalle oli helppo kuvitella 1800 -luvun ladyt paraphylleineen ja herrat kävelykeppeineen ja monokkeleineen promeneeraamassa puistossa levähtäen välillä ihailemaan solisevaa suihkulähdettä lammessa ja huolella hoidettuja istutuksia, taidokkaasti koristeleikattuine puineen.

Söimme kartanon ravintollassa ihanat porsaankyljykset joiden seurana mahtava kaali-pekoni-yrtti paistos.  Kyläkierroksen ja tankkauksen jälkeen sovimme aamupalan 7.00 koska huomenna on taas pitkä ajomatka Augustowiin, lähelle Liettuan rajaa.

1.5.2018 Vappu Tsekissä

Pitkien ja maittavien unien jälkeen vähän erilainen mutta hyvä aamupala. Esim. minulle oli ohuiden kinkunsiivujen päällä paistettuja häränsilmä munia, nam. 9.15 lähdimme ihanasta majatalosta ja emäntä tuli vielä autolle saattelemaan ja toivottamaan turvallista matkaa eteenpäin. Ulkona nousi lämpö nopeasti +20°C.

Matka ei ollut pitkä, joten tultiin pikkuteitä ohi mukavien pikkukylien ja viljavien peltojen. Jänis juoksi tuolla, juna puksutti siellä...  Tsekissäkin 1.5. on pyhäpäivä, kaupat on kiinni ja liikenne hiljaista. Perheitä on uimarannoilla ja polkupyöräretkillä. Ilma on mitä parhain näille nautiskelijoille. Emme nähneet missään sotkettuja puistoja, niinkuin Suomessa on tänään ollut.

Tulimme ennen puolta päivää Ostravaan. Mukavan ja nykyaikaisen näköinen suuri kaupunki. Kävimme hotellilla josta saamme huoneiston vasta tunnin kuluttua, joten jatkoimme ympäristöön tutustumista.  Huoneistomme on tälläkertaa iso,  mh+oh+kk+oma terassi, kylpyamme, pesukone. Taas saatiin pyykit puhtaiksi. Hotellilla sisäuima-allas ja kuntosali vapaasti käytössä, hyvä ravintola ja ap sisältyy alle 60,-€ hintaan. Siistiä, puhdasta ja ihana henkilökunta. Ruokaa tilatessamme tarjoilija oli pahoillaan kun ei ole engl. kielistä ruokalistaa. Hän istahti viereeni ja googlen avulla selvitimme toiveemme. Söimme erinomaiset annokset varsin kohtuulliseen hintaan.

Alkuillasta kävin kävelemässä ja uimassa ja ilta vierähti kuunnellen paikallisesta tv:stä mukavaa musiikkia. Huomiseksi varasimme Puolan puolelta kortteerin.

30.4.2018 Itävallasta Tsekkiin

Tupakan hajusta huolimatta hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteinä. Voi sanoa että tämä oli reissun epäsiistein paikka hämähäkin verkkoineen kaikkineen. Maatalon lehmätkin näyttivät likaisilta ja pilttuut huonolla luonnilla. Ympäristön lemu oli sen mukainen, vaikka olen vieraillut suht paljon karjatiloilla niin.... Maisema oli upea kun ei katsellut piahaa, vaan alppiniittyjä ja vuorenrinteitä. Aamupalasta olisi vielä pitänyt maksaa erikseen niinpä päätimme lähteä niine hyvinemme klo 6.45 kauniiseen ja raikkaaseen +10°C vuoristoilmaan.

Kyllä on serpentiiniä vapun kunniaksi fiilistellä. Kävin huoltiksella varmistamassa että Itävallan moottoritiemaksu on voimassa 10 pv samalla kun ostin meille aamupalasämpylät. Wien ohitettiin kymmenen korvissa. Maisemat tasoittuivat harmikseni ja ilma oli jo +25°C. Liikennetä oli neljällä kaistalla suuntaansa ja rampit päälle. Olenkohan jo tottunut Amerikan reissuilla suurkaupunkien liikenteeseen kun ei pelottanut ollenkaan niin kuin Sant Diegossa 😲

Moottoritiet ohittavat (tai alittavat Wienissä) hienosti suurkaupungit ja jo klo 11.00 olimme Tsekissä. En taaskaan huomannut rajatulleja missään. Ennen rajaa sain ostettua Tsekin moottoritiemaksulapun 19 € kymmeneksi päiväksi. Itävallan lippu piti laittaa kuskin puolelle tuulilasiin ja Tsekin lippu pelkääjän puolelle. Pysähdyttiin kohta rajan jälkeen laittamaan kevyempää päälle ja puskapissalle.

Peltoja, peltoja... Loppupäässä ajoimme uutta moot.tietä jota navi ei tunnistanut vaan komenteli kääntymään milloin vasempaan milloin oikeaan, mutta onneksi ennen kuin piti poistua moot.tieltä se taas löysi reittimme. Löysimme pienen haeskelun jälkeen perille Pension Brusenkaan, Brusnen kylään. Bookoing comin antamaa osoitetta joutuu ajoittain kirjoittamaan luovasti. Nytkin luulin kylän nimeä kadun nimeksi... Pension on todella viehättävä majatalo. Talo on vanha ja pidetty huolella, vanhaa kunnioittaen. Rekvisiittana on paljon talonpoikaisantiikkia. Alakerran ravintola on tosi hyvä ruokapaikka kenelle vaan, ei tosin (onneksi) pizzaa eikä hampurilaisia. Joka paikka on viimesenpäälle siistissä kunnossa ja viihtyisää. Hinta/laatu kohdillaan.

Nyt klo 22.00 vappua juhlimaan nukkumatin matkaan.

29.4.2018 Mutkien kautta Itävaltaan

Aamulla lähdettiin pois Pulasta, onkohan loppuelämä nyt sitten vaivattomampaa? 😆 Koska tälle päivälle tulee taas aika ajaminen, päätettiin käyttää moottoriteitä. Slovenian rajalla huomasimme rahanvaihtopaikan jossa saimme vaihdettua loput kunat euroiksi, jopa kolikot. Olimme säästelleet kunia lähinnä tiemaksuja varten, mutta nyt niistä jouti luopumaan.Slovenian kautta ajoimme Italiaan jossa meidän piti tehdä vähän pidempikin lenkki, mutta minä hosuin heti rajan ylityksen jälkeen naviin lopullisen osoitteemme Itävaltaan ja navi ohjasi meidät sitten suht pikaisesti takaisin Slovenian puolelle. Tuli  ajeltua läpi Slovenian moottoriteitä pitkin. Ostin vaaditun vinjetin = moottoritiemaksu 15,- eur. näppärästi huoltoasemalta ja niin saatoimme huristella hyviä  teitä läpi kauniin maan kohti alppeja. Lublijanan jälkeen vuoret muuttuivat lumisiksi alpeiksi. Juuri ennen Itävallan rajaa tulimme matkamme tähänastisesti pisimmän tunnelin alkuun 7864 m. Tunneliin vaadittiin tunnelimaksu 7,20 eur. ja samalta kopilta sain ostaa Itävallan Vinjetin 9,-eur. Raja ylitettiin kohta tunnelin toisella puolella.

Kroatian ja Slovenian rajalla Kroatian poliisi tutki passin tarkkaan ja seuraavan kopin Slovenian poliisi totesi " ai Suomesta, hyvää matkaa" Italian rajalla ei kyselty mitään ja taas Sloveniaan mennessä toivotettiin Suomen passille hyvää matkaa. Sloveniasta Itävaltaan ei passeja katsottu.

Itävallan eteläistä autobaanaa pitkin +24°C pysähdyttin P paikalle välipalalle ja jatkettiin taas matkaa ohi huikeiden maisemien. Alpit näkyi kaikkialla kuten myös kirkkoja ja linnoja tuhat määrin. Loppupätkä menikin jo pienemmillä vuoristoteillä nautiskellen maisemista. Löysimme vaivattomasti seuraavaan majapaikkaamme, tällä kertaa maatilamajoitukseen.  Paikka on varsin eksoottinen vuoristssa. Kyllä täällä yhden yön viettää... vaikka huone haiseekin tupakalle ja vähän huonosti siivotulle. Sänky on ok ja tarvittavat tilat löytyy.

Kävimme vielä aikaa tappaaksemme ympäristökierroksella komeissa vuoristokylissä. Sunnuntain kunniaksi emme löytäneet avointa kauppaa emmekä sopivaa ruokapaikkaa joten tämä päivä mentiin sämpyläpainotteisesti. Täällä puhutaan vain saksaa jota minä en osaa joten se lisää haasteita.  Tiet on olleet tosi hyvässä kunnossa.

27 ja 28.4.2018

Perjantai aamu oli vähän viileämpi, tosin nousimme jo 6.30 ja ulkona +12°C, ihan hyvä ajokeli. Isäntäpari tuli autolle asti saattelemaan meitä ja vaikutti siltä että olimme puolin  tosi tyytyväisiä vierailuumme. Ajelimme Rijekaan asti komeita vuoristoteitä joissa olimme jo aiemmin ajelleet. Kymmenen korvissa ohitimme Rijekan ja ulkona oli +20°C. Taas ollaan ihan erilaisissa maisemissa, ohitimme juuri Kroatian Rivieeran. Tietullit ohitimme jo tottuneesti ja tulimme jopa 5 km pituisen tunnelin läpi, niitä oli monen pituisia. Lähestyessämme Pulaa puut olivat täydessä kukassa ja tuoksut huumaavia. Oliivipuita alkaa myös olla. Klo 11.40 olimme Pulassa. Pienen haeskelun jälkeen huomasimme pubin josta piti hakea avaimet. Siellä odottelimme 10 min. kun isäntämme saapui hakemaan ja saatelemaan meidät perille.

Asunto on oikein viihtyisä kolmio kaikilla herkuilla. Olimme kuulemma hänen esnimmäiset vieraansa. Talo on vanha ja sijaitsee rauhallisella alueella pari km keskustasta. Asunto on kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ole hissiä, mutta pikku kiipeäminen tekee vain hyvää autossaistumisen jälkeen. Isäntä puhui sujuvasti englantia joten ymmärsimme toisiamme ja hän halusi auttaa meitä jos mitä tarvitsemmekin, saisimme hänet kiinni puhelimella. Majoituimme ja huokasimme hetken ja lähdimme autolla tutustumaan ympäristöön. Kiertelimme Adrianmeren rantoja ja katsastimme kaupungin sivukatuja. Kävimme välillä lounastamassa ja lähdimme vielä lähikaduille käppäilemään. Ihania pikku katuja ja kujia vaikuttavine vanhoine rakennuksineen. Silmiinpistävän paljon tuli vastaan pyörätuolien, rollaattorien ja kainalosauvojen kanssa ihmisiä. (sotamuistoja?)

Menimme taas ajoissa nukkumaan ja aikaisin aamulla tuli sähkökatko. Minähän en sen päälle mitään ymmärrä, mutta Nisse osasi taas katsoa oikeat paikat ja kertoi että vikavirtasuojat oli lauenneet...

Lauantaina lähdimme aamusta pörräämään pitkin komeita merenrantoja ja kolusimme vanhaa kaupunkia. Katsastimme vanhan amffiteatterin, torin ym. Nähtävää riittää, kuka minkäkin laisesta on kiinnostunut. Kiertelimme useammallakin leirintäalueella joissa tasot vaihtelivat aika tavalla, useimmat hyvin lähellä merta. Joka paikka odottelee vielä turistikauden alkua, ehkä 3 - 4 viikkoa vielä. Näimme toki, varmaankin lauantain  ansiosta, useita matkailuautoja, Italiasta, Saksasta, Sloveniasta ja olipa yksi Ruotsalainenkin auto. Pyöräilijöitä oli myös paljon liikkeellä,  harrastelijoita ja kilpapyöräilijöitä.

Ajelimme taas pikkukujia ristiin rastiin, eipä tällaisestakaan paikasta olisi mitään tiennyt ellei Nisse olisi kurvannut katsomaan. Turistikeskuksissa näkyi muutama istutettu palmu, eivät ne vaan minusta tänne kuulu. Rannat ovat kallioisia ja täynnä ihania koloja jonne on hyvä mennä "rauhassa" ottamaan aurinkoa. Uimaportaista huomasi hyvät uimapaikat, vesi taisi olla vielä vilpoista kun en nähnyt missään ketään uimassa, yksi kuivasi juuri itseään....

Kävimme testaamassa paikallista auton itsepalvelupesulaa, joka toimi ihan moitteettomasti, meiltä vain loppui sopivan kokoiset kolikot kesken eikä eurot kelvanneet. Saatiinpahan pölyt kuitenkin pois. Tulimme pizzerian kautta kämpille vähän huilahtamaan ja pesin vähän pyykkiäkin, niin taas kelpaa.

26.4.2018 Ogulin ympäriajo

Aamulla nukuin yli 8.00, laittelin aamupalat ja tein kaikessa rauhassa aamutoimet. Otin terassilla aurinkoa kaffekupposen ja Nissen kanssa nauttien kesäaamusta +24°C. Pikkuisen piti malttaa ettei polta nahkaansa näin alkukesästä. Ennen puoltapäivää lähdimme katsomaan lähimaastoa. Ajelimme Ogulin keskustaan jossa on historian havinaa, linnake ja sen komeat muurit ja useampikin kirkko. Rauhallisen näköinen meininki. 10 km päässä on kaunis järvi uimapaikkoineen, veneineen ja kalastelijoineen. Kiersimme järven kokonaan ja sieltä suuntasimme vuoristotielle. Kilometrejä ei kertynyt paljoakaan, mutta hurahtihan siina tunti jos toinenkin upeissa maisemissa. Koko seudulla on siistiä, niin pihoilla kuin kaduillakin. Pihoilla ahkeroidaan innokkaasti ja niihin on keksitty paljon humoristisia ja veikeitä yksityiskohtia kasveista, puuveistoksista jne tehtyjä eläin- ja satuhahmoja ym. ym. ohikulkijan ihailtavaksi.

Palattiin pankin ja kaupan kautta kortteeriimme. Kohta talon emäntä toi itse tekemäänsä kirsikkakakkua, kirpeää ja hyvää. Vähän myöhemmin juttelimme google-kääntäjän avustuksella omista asioistamme ja oloistamme. Hän toi vielä kimpun huumaavan tuoksuisia syreenin oksia ja erilaisia mausteyrtteja omasta kasvitarhastaan.

Illan tullen taivas pilvistyi, saas nähdä sataako yöllä.   Huomenna sitten nokka kohti Pulaa, toivottavasti emme kuitenkaan ole pulassa.😃

24 ja 25.4.2018 Slovakiasta Unkariin, Sloveniaal ja Kroatiaan.

Tiistai aamuna starttasimme hyvissä ajoin, jo ennen kuutta. Ajelimme läpi alavan Unkarin pilvisessä säässä ulkona +18°C. Näimme suuria jokia ja suuria jalkapallokenttiä varsin hyvien ja hyvin opastettujen teiden varsilla. Maa oli silmissäni vauraamman näköinen maa kaupunkien kauniine vanhoine rakennuksineen. Olimme taas valinneet naviin "vältä moottoriteitä" ja niinpä ajelimme paljon pikkukylissä vaikka mahtuihan matkaan muutamia isompia kaupunkejakin.

Klo 9.05 ylitimme Slovenian rajan, euromaahan! Heti rajan jälkeen eteen tuli tuttu ja turvallinen Lidl, josta hain sämpylät ja banaanit, aamupalamme tänään. Sloveniaan tutustuminen jäi varsin vaatimattomaksi kun jo klo 10.00 olimme Slovenian ja Kroatian rajalla. Ensin ajoimme Slovenian kopin luo jossa poliisi tarkasti passimme varsin tarkkasilmäisesti ja ohjasi meidät seuraavan kopin luukulle muutaman metrin päähän. Siellä olikin Kroatian poliisi tarkastamassa tarkkaan passimme ja toivotti hyvää matkaa. Harvoin enää passia tarvitsee esitellä autolla ajellessa, mutta ei tuo nyt ollut sen kummempi juttu.

Kroatia on siis 8. maa tällä reissulla ja ulkona +20°C pionit komeassa kukassa, maisema muuttuu selkeästi mäkisemmäksi. Puolilta päivin ajelimme Zagrebin läpi, vanha kaunis kaupunki. Vähän väsähtäneinä saavuimme iltapäivällä Oguliin ja navi ohjasi meidät Apartment Gorska vilaan, joka osoittautui suureksi kolmikerroksiseksi omakotitaloksi. Leuka loksahti auki kun emäntä toivotti kädestä pitäen tervetulleeksi ja lähti esittelemään yli 100 m2 lukaalia talon alimmassa kerroksessa. Kaksi suurta makuuhuonetta, olohuone keittiö ja kylpyhuone jossa myös pesukone. Ulkona kahdella sivulla oleva mahtava terassa jne. Päätimme heti jäädä kolmeksi yöksi tänne. Vaikka yhteistä kieltä ei olekkaan niin google kääntäjän avulla isäntäväen vieraanvaraisuus tuli mahtavasti esiin. Vuorokausimaksu jäi n.30,-€.

25.4. Keskiviikkona teimme hienon päiväretken Rijekan suuntaan. Katsastimme Adrianmeren rantoja ja rannikkoa. Ajoimme pikkuteita 3,5 h kuin luonnonpuistossa ja takaisin moottoritietä 1 1/2h. Moottoritiellä oli pieni tullimaksu 22 kunaa. Olin käynyt vaihtamassa  paikallista rahaa joten tällaiset pikku lisämaksutkin hoituivat mainiosti. Menomatkalla luonnonkauneudessa poliiseilla oli ratsia käynnissä. Pysäyttivät ja pyysivät ajokortin ja auton paperit. Aikansa niitä katseltuaan toivottivat turvallista matkaa. Jonkun matkan päässä oli puinen merkki missä oli villisian kuva ja kohta samanlainen peurasta... ei se kuitenkaan liikennemerkkikään ollut ?

Vuorilla oli hienoja pysähdyspaikkoja, löydettiinpä camping aluekin, oli vielä kiinni. Useassa kohdassa käet kukkui innoissaan. Hiihtokeskus oli myös lumeton ja kiinni. Keskellä tietä oli lehmiä kai karanneet lähistöltä. 12.40 olimme Rijekassa ja Adrianmerellä. Upeaa, kukkia, pihoja = turistikeskus.

Paluu moottoritietä jossa pitkiä tunneleita, pisin taisi olla lähelle 3 km. Tylsä pätkä, mutta jo oli taas nähty niin paljon. Kaupan kautta majapaikkaan ja pyykille.

23.4.2018 Lähelle Unkarin rajaa.

Varasimme illalla seuraavan majoituksen Komarnosta, läheltä Unkarin rajaa, guest house Meat Heds Pub. 25,- /yö, jota kohden lähdimme klo 8.30 hyvästä ap pöydästä kauniiseen maalaismaisemaan. Poikkesin huoltiksella hakemassa 1 1/2 l jaffan tapaista 0,90 eur ja tankkasimme samalla. Ajelimme monien pikkukylien läpi ja niitä katsellessa välillä hyvinkin vaatimatonta ja toisaalla luxusta asumusta ja elämistä, pisti miettimään omia pikkumurheita ja laittamaan ne omaan arvoonsa.

Onneksi Nissellä on vielä jäljellä pelisilmää liikenteelle. Taas tuli vastaan yksi ohittelija jolloin Nisse sai painaa jarrua reippaamman jälkeen. Kokonaisuudessaan tiet ovat olleet varsin hyvässä kunnossa, huomattavasti parempia kuin 2013. Hurjastelijoita riittää kaikkialla maailmassa pilaamassa mukvaa matkantekoa. Klo 10 aikaan ihailimme sireenien kukintaa kun ulkona oli +22°C.

Nyt olemme taas route 66:lla, täällä myös E77. Eipä vaan ole autonromuja näytillä tienvarrella. Rypsipellot täydessä loistossaan kullankeltaisena laajoilla pelloilla taivas kevyessä pilviharsossa. Maatalousyrittäjä/omenanviljelijä/ravintoloitsija ym. laitteli nurkkiaan kuntoon turistikautta varten. Pihalla töötötti hanhet, kanat kotkotti ja kukko kiekui. Kohta tuli muutama vesipisara tuulilasiin ja hevoskastanjat kukkivat. Näimme kaksi jänistä loikkimassa tien yli ja taivaalla lenteli suuri haukka kun odottelimme tasoristeyksessä junan ohitusta.

Svaty Peterissä nähtiin jo viiniköynnöksiä poiketessamme jätskillä. 12.30 majoituimme ja ennen kahta lähdimme kierrokselle kohti Unkarin rajaa ... oho jo olimmekin Unkarissa jossa ulkona +29°C. Bensa näytti olevan 370 forinttia, kun 310 forinttia on 1 euro.  Palasimme takaisin Slovakian puolelle ja jatkoimme kierrosta. Lauma joutsenia lepuuteli vesialtaassa pellolla, ovatkohan matkalla Suomeen? Näin myös komean joutsenen pesässään. Vielä näkyi myös haikaroita pesissään poikastensa kanssa, vaikka luulin ettei niitä olisi täällä enää.

Shortsit ja uikkarit oli pakko kaivaa takakontista esiin samalla kun hain puhtaita vaihtovaatteita. Majoituspaikkaan palatessamme kävimme murkinalla talon ravintolassa. Kaksi hyvää ja runsasta ateriaa oluen ja kahden veden kanssa n. 15 euroa.... hyvää oli.

Aamulla lähdetään ajoissa ja ajellaan Kroatiaan asti, toivottavasti ulkoa kantautuva liikenteen melu hiljenee yöksi.

22.4.2018 Vuoristoteitä Banska Bystricaan

Sunnuntai-aamuna normi aamupalan jälkeen klo 7.45 lähdimme taas liikkeelle kohti lumisia vuoria ja ulkona +13°C. Ajelimme usean laskettelukeskuksen ohi, niissä vanhaa ja uutta mökkiä ja hotellia. Jotkut oli varsin hiljaisia ja toisissa oli osattu hyödyntää niin patikoitsijoiden kuin pyöräilijöidenkin tarpeet. Yhdellä keskuksella oli kapearaiteinen vuoristojunarata. Vuoripurot oli täynnä vettä ja porina ja kohina oli mahtavaa. Purojen kohina ei kuitenkaan pystynyt peittämään valtavaa konserttia... tititityy.

10.20 tulimme B.Bystricaan ja ilma oli +20°, klo 11.00 hotellille jossa varauksemme oli valmis, mutta avaimen saisimme vasta klo 12.00. Lähdettiin siis katselemaan ympäröiviä kyliä. Pikkukylät oli hiljaisia, olisikohan ollut kirkonmenojen aika. Kevätesikot ja muut kevään kukat loistivat auringossa. Monessa pihassa näkyi pari lammasta ruohonleikkureina.

Puoliltapäivin majoittuminen kävi hienosti ja Nisse meni nokosille, minä lähdin ulos ihailemaan pihapiiriä. Villa 27 on erikoistunut lapsivieraisiin. Ympäristö on täynnä temppuratoja ja puuhapaikkoja kaiken ikäisille ja tasoisille. Minigolfrata kiemurtelee todella vaihtelevasti ollen reilun kokoinen ja hauska. Pihalla on pieni uima-allas ja kaikenlaista hauskaa yllätystä. Luonnonkiviin tehtyjä eläin- ja satuhahmoja kukkaistutusten keskellä. Ne huomaa kuin sattumalta ja suu menee väkisinkin hymyyn. Ja monta muuta yksityiskohtaa.

Talon ravintolan hyvän lounaan jälkeen käytiin B Bystricassa ajelemassa. Lämmintä oli jo +27°.Iso paikka se tämäkin on terästehtaineen kaikkineen. Käväisin Lidlissä hakemassa vettä ja jätskit. Hieno kesäpäivä se tämäkin. Parasta varmaan vuoristotiet ja pikkukylät.

21.4.2018 Slovakia ja vuoristo

Aamulla 8.20 ulkona +17°C ja nokka kohti Slovakiaa (ei siis Sloveniaa, niinkuin eilen kirjoitin!!!) Aamupala oli tosi runsas ja hyvä, tämän Puolalaiset kyllä hallitsee.❤ Omenapuiden kukkiessa lähdemme siis täydella vatsalla eteenpäin. Kirkkoja on paljon ja niilla on hyvin monimuotoinen arkkitehtuuri, joitain voisi jopa kuvitella voimalaitokseksi ellei olisi isoa ristiä katolla. Suurin osa todella tyylikkäitä oli ne sitten moderneja tai historiallisia. Hautausmaat ovat pieniä ja aivan täyteen ahdettuja sekä varsinaisia kukkameriä.

Klo 10.20 ylitettiin Slovakian raja. Euromaa! Tuli heti jotenkin varmempi olo. ☺ naviin ohjeeksi "vältä moottoriteita" ja klo 10.40 ensimmäiset serpentiinit Euroopan minialpeilla, Tatravuoristossa. Kyllä Nissen taas kelpaa ajella. Klo 12.00 ulkona +22°C ja 12.50 jo +25°C Vuoristo on täälläkin taas aivan omanlaistaan ja komeaa. Vanhoja linnoja on tosi paljon kuten myös kirkkoja. Slovakian puolella on vielä paljon huonokuntoisia asumuksia eikä maatalouskaan kukoista niinkuin Puolassa. Olisikohan tiet tärkeysjärjestyksessä menneet etusijalle. Komeita moottoriteitä, joissa valtavia siltarakennelmia.

Saavuimme Popradiin jossa saimme haeskella seuraavaa yöpymispaikkaa pidemmän kaavan mukaan. Lauantain kunniaksi täällä on paljon suuria häitä ja hotellit buukattu täyteen. Löytyihän sitten lopultakin oikein viehätävä hotelli/mökkikylä =>villas jossa oikein avulias ja herttainen henkilökunta. Pihapiirissä on erillinen ravintola jossa saimme maittavan päivällisen. Aurinko on lämmittänyt koko päivän, niin että täällä oli +26° kun tultiin ja parvekkeeltamme avautuu mahtavat lumivuoret aivan nenän edessä.

20.04.2018 Puolan itärajaa etelään

Bialystokista Lubliniin jne...
Aamulla 8.30 mahtavan ja totutusta ihan erilaisen aamupalan jälkeen ajamme läpi vehreän kaupungin. Ulkona +11°C. Hotelli oli hyvä, erityiskiitos sängystä, leveä ja hyvä patja. Siispä mainiot yöunet takana jälleen. Läpi kauniiden kylien, haikaranpesien ohi vähäisessä liikenteessä. Ihmettelin omituisia palloja puissa. Alkumatkasta kun näin niitä niin ajattelin että ne ovat samanlaisia jonkun sienen aiheuttamia tuulentupia kuin Suomessakin näkee. Nyt kun lehti on puhjennut puihin niin näissä palloissakin on lehdet... ei aavistustakaan mitä ne on, kun niitä on eri lajisissa puissa jopa koivussa. Aika metkan näköisiä, joissain puissa niitä on todella paljon, halkaisijaltaan 10-30 cm (arviolta). Laitoin facebookiin muutaman kuvan niistä. Tänne kun en enää saa kuvia julkaistua. Puita ihaillessani lintujen sirkutus oli mahtavaa (uudet kuulolaitteeni vielä lisäsi aistimustani).

Valkoiset ja punaiset kirsikat kukkivat pihoilla, samaten se kirkkaankeltainen pensas jota näkee Suomessakin paljon, nimi ei vaan tule mieleen. Myöhemmin iltapäivällä näin myös monessa paikassa komeita magnolioita kukassa.

Klo 12.30 ulkona oli jo 19°C voikukat kukki ja ihmiset olivat t-paitasillaan kadulla. Tiet on olleet ihan hyvässä kunossa. Klo 12.50 tulimme ItäPuolan keskukseen Lubliniin. Paljon on vanhaa, mutta vilkas kuhina kaduilla ja uutta rakennetaan kaiken aikaa. Kaunis kaupunki se tämäkin on vaikka emme sinne malttaneet vielä jäädäkkään.

Ajelimme maalaismaisemissa, pikku kylissä ja isoissa kaupungeissa, pääpaino kuitenkin maalaismaisemat. Varsin mukava läpileikkaus nyky Puolasta. Joka puolella näkee vanhaa huonokuntoista rakennusta ym. mutta kovasti sitä kaikkea korjataan ja rakennetaan uutta. Hieno toimeliaisuus näkyy joka puolella. Esim. maataloudessa on paljon uusia laitoksia, koneita ja tehokkuutta.

Voi näitä Puolan paikannimiä, navikaan ei osannut lausua niitä....  Rzeszowista löysimme mukavan hotellin ensi yöksi. N. 40,- eur. tilava huone kylpyammeineen, ilmastointi, wifi ja aamupalat... Ulkona oli jo +21°C.Päivälliseksi kävimme syömässä pizzat. Nissen pizza oli n. 70 cm halkaisijaltaan.... minä tyydyin normikokoon enkä siitäkään jaksanut syödä kaikkea.
Huomenna sitten Slovenian puolelle. Sloteja en vaihtanut ollenkaan ja visalla olen pärjännyt ainakin toistaiseksi. Saas nähdä kuin käy seuraavissa maissa.

19.4.2018 Puolan kevääseen

Aamupalaksi nautittiin jääkaapista sinne eilen hankkimamme rahkat ym. kun hotellilla ei ollut aamupalamahdollisuutta. Lähdimme siis omistaja Johannan saattelemana kohti Riigaa pilvisenä aamuna. Ulkona oli +7°C kun ajelimme Riia maanteetä pitkin ihaillen kevään saavutuksia. Tankattuamme Latviassa mittarissa oli tasan 51 000 km. Tankatessa oli helppo automaatti, sain valita suomen kielen käyttööni. Latvian rajan jälkeen tien kunto heikkeni aika tavalla joksikin aikaa, mutta kohta jo tie oli saanut uutta päällystettä ja loppu matkan tiet oli hyvässä kunnossa. Tarkkana sai kaiken aikaa olla missä nopeusrajoitus taas vaihtuu, kun paikoin merkkejä oli todella harvakseltaan.
Ihailtiin komeita rakennuksia ja puissa olevia lintujen pesiä joita olikin tosi paljon, niin pieniä kuin isojakin. Ylitettiin pienehköjä jokia jossa oli muutama virvelin heittelijä ja toisaalla joutsenpariskunta. Perunaa istutettiin jo harson alle Bauskan lähellä. Yhdentoista aikoihin siellä oli +12°C  ja lehtipuut mietti ollakko ruskeita vai joko vihreä saisi tulla näkyviin. Kaupunki on oikein viehättävän oloinen.
Klo 11.50 ylitettiin Liettuan raja +13°C lämmössä auringon paistaessa pensaat ja pikku koivikot vihersivät kauniisti. Klo 12.40 näin kun haikara ruokki jo poikasiaan pesässä ja leskenlehdet kukkivat tienposkessa.
Seuraillaan E67 jossa on aika paljon tietöitä ja siis pysäyksiä paljon ja niiden liikenteenohjaus oli vähän niin ja näin. Rekkaliikenne oli tosi vilkasta. Paljon tuli myös Suomalaisia asuntoautoja vastaan, olisikohan etelässä talvehtineita Rupusakkilaisia?
Traktorit ahersivat kovasti pelloilla kevättöiden kimpussa ja  valkovuokot ja keltavuokot on vallanneet metsät ja pientareet ennen Kaunasta jossa oli +17°C klo 14.00 ja monessa haikaranpesässä oli hautomiset jo käynnissä.
Klo 15.50 ylitettiin Puolan raja ja rajan jälkeen oli poliisit kunnostautuneet. Nähtiin ainakin kuusi eri nopeusvalvonta kohtaa ja peltipoliisit lisäksi.  Valitettavasti ohitukset ovat edelleen hurjia niin baltiassa ja varsinkin Puolan puolella... siitä taitaa johtua lukuisat ristit, kynttilät ja kukat teiden penkereillä.
Katsastimme kauniin Augustovin ja jatkoimme vielä Bialystokiin johon majoituimme ja nautimme päivän ateriamme väsyneinä ja nälkäisinä. 

Kevätretki Eurooppaan 18.4.2018

Aamulla starttasimme Lahdesta klo 7.15 kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Ennakoimme sopivasti aamun työpaikkaliikenteen ruuhkat ja kerkesin käymään vielä kalasatamassa Votkinilla hakemassa maan mainiot lihikset matkaan. Laiva lähti 10.30 ja laivaan pääsyä odotellessamme söimme piirakat hyvällä ruokahalulla. Tallinkin uusi Mega Star sopii meille mainiosti, niin aikataulullisesti kuin tyylillisestikin. Kahden tunnin merimatkan jälken saavuimme jo Tallinaan, jossa oli talven hiekat  siivottu kaduilta ja kaupunki kylpi auringon paisteessa.
Suuntasimme kohti Pärnua keväisissä merkeissä.  Useita muuttolintuparvia lensi taivaalla, haikara laskutui komeana pellolle, sorsapariskunta uiskenteli tulvivassa ojassa, kaksi kurkea syömässä pellolla lähellä Muusikaa. Keltainen perhonen liihotti tuulilasin ohi juuri kun Nisse huomasi haikaran pesässä Kodesmaalla. Haikara oli selväti kunnostamassa pesäänsä uusia tulokkaita varten. Moni pesä oli vielä tyhjillään odottamassa tulijoita. Jonkin matkan päässä oli jo lehmätkin laitumella.
Pärnuun tulimme neljän korvissa ja Nisse ajoi villa Johannaan sillä aikaa kun minä yritin selvittää sen osoitetta. Olihan Nisse käynyt siellä kerran aikaisemminkin viitisen vuotta sitten (minä olin myös matkassa!) Saimme viihtyisän huoneen ja ihanan vastaanoton Johannalta. Hän myös suositteli Edelwiceä ruokapaikaksi kertoen mistä sen löydämme. Nissen päikkärien jälkeen suuntasimme kävellen syömään ja katsastamaan kaupunkia. Ruoka oli erinomaista ja varsin kohtuu hintaista. Palasimme takaisin hotellille mahat täynnä ja nautimme linnunlaulusta kevät illassa. Emme  malttaneet vielä mennä sisälle joten lähdimme autolla vielä kiertelemään ympäri kaupunkia. Kauniit vanhat rakennukset ja rauhalliset puistot meren lähellä on niin rauhoittavaa katseltavaa.
Hotellilla ei ole aamupalaa, joten poikkesimme kauppaan hakemaan vähän purtavaa ja juotavaa aamuksi. Huomenna lähdetään aamusta liikkeelle ja ajetaan Latvian ja Liettuan läpi seuraavaksi yöksi Puolaan. Noh huominen sitten näyttää missä mennään...

30.1.2018 Kotona taas

Tulipa tehtyä hieno reissu, 3640 km lomaa. Reilun parin viikon aikana läpileikkaus Lapista. Huippuhetkinä oli tietty koko Lapin luonto ja vierailu Jatunissa. Niin luontoa kuin monia ihmisiäkin haitannut tykkylumi koillis-suomessa oli meille komeaa nähtävää, lumipeitteiset vaarat ja tunturit sekä kaamoksen jälkeinen auringon nousu painui mieleen. Rekiajelu henkeäsalpaavassa metsässä ja poronpaistin paistaminen nuotiolla laavulla... vieläkin vesi herahtaa kielelle.
Eikä kaupallisista kokemuksista voi sivuuttaa sekä Kemin että Levin jääveistoksia linnoineen.
Nyt on matkatavarat purettu ja pesty ja paluu arkeen aloitettu. Kyllä henkilöautollakin voi mainiosti tällaisia reissuja tehdä.

27.1.2018 Onnen Tähteen

Heräsimme jo seiskalta koska edessä oli 5 tunnin ajo. Tarkoitus oli käydä aamupalalla ennen lähtöä, muttemme malttaneet odottaa 15 minuuttia enää tarjoilun aloitusta. Lähdimme siis pimeään kun lunta hieman tuprutteli. Aamun valjetessa luonto oli niin musta, pelloilla oli vähän lunta... loma oli todella loppusuoralla. Ei tullut juurikaan kuvattua. Pyöreä kirkko Vimpelissä oli kuitenkin sen verran poikkeava, että siihen piti pysähtyä toviksi. Pysähtelimme tunnin välein hetkeksi jaloittelemaan, tankkaamaan tai aamukahville.
Puolimatkassa alkoi taas sataa märkää lunta maalaten ,maiseman valkoiseksi ja kauniiksi. Ei Pohjanmaan lakeudet vedä vertoja Lapille edes valkoisena, mutta mustaa parempaa kuitenkin.
Iltapäivällä saavuimme Tuuriin ja saimme heti avaimet huoneeseemme. Nisse halusi näyttää minulle taas vähän erilaisen majoitusmuodon. Huone on suuri ja korkea, kalusteet ylväät ja kristalli kiilteli lampussa. Kävimme alhaalla pizzalla ja minä lähdin shoppailemaan antaumuksella. Nautin kaupassa kiertelystä kun ei ollut mihinkään kiire. Mukaani tarttui Nisselle kalsarit ja Cocis, minulle oli ihan pakko ostaa purkki olutta, kun kyljessä luki Ronski Riitta ja kuvakin muistutti minua elävästi. Illalla kävimme vielä yhdessä kaupan puolella hankkimassa Nisselle puseron.
Huomenna todennäköisesti kohti Lahtea.

26.1.2018 Kempeleellä autonhuolto

Aamu valkeni Oulussa ja ulkona pakkanen oli taas palannut -7°C. Kun ei verrata Jatuniin, niin saimme varmaankin reissun parhaan aamupalan, kaikki oli todella tuoretta ja maukasta. Nautimme aamupalan kaikessa rauhassa ravintolassa joka oli enemmänkin olohuone jossa viihtyi hyvin. Lähdimme liikkeelle vasta kymmenen jälkeen. Eiliset vesilätäköt kaduilla oli kaikki jäätyneet polanteiksi ja jalkakäytävät olivat saaneet hiekkaa niskaansa. Ajelimme uteliaina pitkin poikin Oulun kaupunkia ja käväisimme merenrannassa nautimassa taas löytyneestä auringosta. Mukavan oloinen kaupunki, vaikken Lahtea tähän vaihtaisikaan.
Puolenpäivän jälkeen suuntasimme Kempeleelle ja kävimme kysymässä varaamastamme seuraavasta yöpymispaikastamme Pohjan Kievarista voisimmeko jättää tavaramme jo sinne. Vaikkei huonettamme ollut vielä edes siivottu saimme huoneen avaimen, joten saimme tavaramme pois autosta huollon ajaksi. Varaamaamme auton huoltoaikaan oli vielä runsaasti aikaa joten kiertelimme Kempeleellä ja katsastimme paikkoja. Paljon uusia ja rakenteilla olevia kerrostaloja ja vireän näköistä seutua. Haimme kaupasta salaatit iltaa varten koska saatoimme tuoda ne jääkaappiin huoneistoomme. Lopulta veimme auton huoltoon ja jätin Nissen sinne odottelemaan, itse lähdin sopivan pituiselle happihyppelylle huollosta kievariin. Aurinko paistoi pikkupakkasessa ja elämä hymyili.
Salaatit syötiin ja sauna odottaa lämmittämistä, huoneisto on yhtä hieno kuin muistimmekin, täydellinen yksiö rivarissa omalla saunalla.

25.1.2018 Kemin Lumilinna

Aamupalan jälkeen Nisse lähti kaivamaan autoa lumien keskeltä sillä aikaa kun minä pakkasin meidät taas lähtökuntoon. Muutama aste pakkasta ja lumisadetta. Lumi pöllysi tiellä huonontaen näkyvyyden minimiin. Matkan jatkuessa pakkanen haihtui ja kohta oli jo pari astetta plussan puolella ja vettä satoi. Tiet jäätyivät luistinradaksi. Kukkolankoski kuohui talvisessa puvussaan mukavasti, niin että sitä piti pysähtyä kuvaamaan ja ihailemaan.
Kemissä kävin tutustumassa Lumi Linnaan ja sen vaikuttaviin lumi- ja jääveistoksiin. Kyllä ne on taas maineensa veroisia. Kemin ja Kittilän veistokset olivat molemmat näkemisen arvoisia enkä pysty sanomaan kumpi oli parempi. Kemin teemoina oli tunnetut satuhahmot ja erilaiset eläimet. Veistokset ovat todella pikkutarkkoja ja taidolla tehtyjä.
Kemistä oli loppunut hiekotussepeli, jopa lumilinnan kassan ja näyttelyn väliltä. Ulkoalue oli aivan peilinä, jalka luisti jo kun laitoin  jalkani ulos autosta. Kemistä lähtiessämme emme päässeet 4-tielle kun vaarallista ainetta kuljettanut rekka oli kaatunut rampissa. Risteyksissä sai olla tarkkana ettei liukunut edellä ajavan persuksiin. Kyllä teki mieli kääntää auton nokka takaisin Jatuniin, kun Juha kyseli talkkaria lumitöihin 😉.
Eipä sitä hiekkaa sitten löytynyt Oulustakaan. Käydessäni kävellen kaupassa sain kulkea kieli keskellä suuta ja sain useammankin kurasuihkun ohittavien autojen renkaista.
Voi sanoa että lomafiilis pyllähti melko matalalle vesisateen takia. Piti vähän kierrellä Oulussa, mutta toivotaan että huomenna on paremmat mahdollisuudet siihen.
Harmi ettei tämä blogi ota vastaan enää ollenkaan kuvia... jääveistokset ainakin olisi ollut kiva näyttää tässä. Facebookin olemme kuitenkin laittaneet niitä kaverien katseltavaksi.

24.1.2018 Haikein mielin Jatunista

Olimme laittaneet illalla kellon soimaan 7.20 että varmasti kerkeämme alas ennen isäntäparin töihin lähtöä. Aamulla saatoimme siis Juhan ja Virpin työmatkaan aivan ihanan vierailumme päätteeksi. Sitten pakkasimme taas tavaramme ja ysin aikoihin jätimme haikeina Jatunin haaveillen paluusta ensi syksynä KIITOS
Lähdimme parinkympin pakkasessa ajelemaan kohti Muoniota ja siellä toisille ihanille Amerikan reissareille Anne-Marjalle ja Erkille kahville kyselemään kuulumisia. Kahvitelimme ja rupattelimme pari tuntia muistellen yhteisiä reissujamme ja päivitimme nykypäivää. Ihastelimme heidän uusittua keittiötä, joka on nyt niin nykyaikainen ja valoisa ja oikein onnistunut remontti.
Sitten auton nokka kohti  Leviä nauttien lumen kuorruttamasta maailmasta. Erkin opastuksen perusteella löysimme Kittilästä Snow Villagesta lumilinnan jossa on jäisten nukkumakammioiden lisäksi komeita jääveistoksia. Tämän vuoden teemana Game of Thrones, jonka on toteuttanut kuvanveistäjät neljästä eri maasta. Vaikuttava paikka ja näkemisen arvoinen, vakka en haluakkaan yöpyä siellä. Matkan jatkuessa tiellä lumi pöllysi ja varsinkin pimeän tultua ajokeli oli varsin raskas. Päädyimme Pelloon hotelliin ennen kuutta. Laitoimme huoneeseen kuuluvan saunan lämpiämään ja katselimme telkkaria lekotellen.

23.1.2018 TUNTURILAPPI

Heräilimme n.7.30 ja isäntäväki oli jo lähtenyt töihin. Söimme puurot ja join kahvit sitten yhdeksän korvissa matkaan. Auto oli yön ilman lämmitysjohtoa mutta lähti silti mainiosti käyntiin kuin palmun alta nauroi Nisse. Karesuvannossa käytiin tankkaamassa ja samalla löysin mukavan pipon itselleni sieltä. Kurvasimme Juhan työpaikalle jossa tehtiin varaus Keminmaahan Kievarinhoviin perjantaille kun olimme saaneet vahvistuksen auton huollosta siellä. 9.30 nokka kohti Kilpisjärveä. Ulkona oli kauniin mutta kylmän näköinen aamunsarastus -32°C.
Muonionväylän vartta pohjoiseen vaarojen ja tunturien halki. Hanget koskemattomia pitkiä matkoja, siellä täällä kelkkauria ja eläinten jälkiä. Ropinsalmen yli...  vähän väliä Nisse tokaisi tapojensa mukaan "kato ny mamma" ja minä vain huokailin vieressä. Kuvia olisi pitänyt ottaa joka tunturista ja vaarasta. Kyllä on somaa, niinkuin Juha helposti aina sanoo. Jäällä juoksi kaksi poroa Norjasta Suomenpuolelle, lähempänä huomasin ettei ne poroja olleetkaan eivätkä liikkuneet ollenkaan... Kilpisjärvelle tullessamme maailma näytti epätodelliselle maalaukselle auringon maalatessa lilan eri sävyjä ympäristöön. Pakkanen vaihteli 21° ja 32° välillä. Aurinko on aivan uskomattoman kirkas valkoisten hankien keskellä pitkän kaamoksen jälkeen.
Puoliltapäivin poikkesimme kauppaan josta lähdimme ajelemaan takaisinpäin. Iitussa kaivattiin jo aurinkolippaa häikäisyä estämään. Joka mutkan takana oli edellistä upeampi maisema jota olisi pitänyt kuvata. Aurinko seurasi meitä, väylän jäällä lumipyörre tms joka otti sateenkaarenvärit auringosta. Palasimme kolmen korvissa ja kävimme suihkussa. Kohta jo Juha tulikin kotiin ja miehet vaihtoivat jonkun pistokkeen. Virpin kotiuduttua saimme maistaa Juhan eilen illalla keittämää porokeittoa, kylläpä olikin hyvää. Illalla poikkesimme vielä Juhan veljen kotona katsomassa työn alla olevia rekiä.
Huomenna aamulla pitää jatkaa matkaa, kyllä täällä on ollut niin mukavaa että pitää tulla toistekkin... jos kutsutaan 😇 Oikein suuret kiitokset Juhalle ja Virpille kaikesta huolehtimisestanne ja ennen kaikkea ihanasta seurasta. Unohtumattomat päivät.

22.1.2018 Kiiruna

Maanantai aamu ja Virpiä työt kutsui. Aamupalan jälkeen Juha otti meidät taas matkaansa ja ajoi kohti Kiirunaa. Parin tunnin ja muutaman pikku mutkan kautta saavuimme Kiirunan kaivoskaupunkiin. Rautamalmikaivos on kaupungin sydän.  Malmia kaivetaan niin että maa alkaa vajoamaan ja kaupungin keskusta joudutaan siirtämään toiseen paikkaan, aikataulusta en kuitenkaan päässyt perille. Juha vei meitä paikasta toiseen kertoen samalla paljon alueen olosuhteista ja ihmisten elosta siellä. Kaiken aikaa aurinko nousi taivaanrantaan antaen kaupungille lumoavan värin. Laskettelurinteen luota haimme komeat kuvauskohteet alas kaupunkiin.  Upea paanukirkkokin joudutaan siirtämään pois kaivoksen tieltä, saimme kuitenkin vielä vanhalla paikalla olevasta kirkosta mukavia kuvia. Kävimme Folkethusetissa, jonne oli rakennettu varsin valaiseva korkokuva kaupungista.
Lounastettuamme paikallisessa lounasravintolassa lähdimme  tapaamaan Juhan tuttavaa Akselia , mukavaa vanhaa herraa, joka kiehautti meille kahvit samalla kun rupattelimme hänen elämästään siellä Kurravaarassa. Mökki on komealla paikalla Muonion väylän (= joki+järviä) varrella ja sauna ihan rannassa.
Sieltä sitten kaupan kautta kotiin Jatuniin. Todella mielenkiintoinen ja antoisa kokopäivän retki. Juhan paikallistuntemus antoi meille paljon sellaista mistä emme olisi tienneet yhtään mitään jos olisimme käyneet Kiirunassa kahdestaan.
Virpi oli tullut töistä ja lämmitteli takkaa tullessamme. Ilta meni rattoisasti rupatellessa Juhan keitellessä huomista varten porokeittoa, johon minä kuorin perunat ja Virpi teki klimppitaikinan. Päätimme käyttää vieraanvaraisuutta vielä hyväksemme ja soitin Muonioon Anne-Marjalle että tulemme kahville sinne vasta keskiviikkona aamupäivällä. Nisse metsästi autollemme huoltoa ympäri pohjois-suomea ja sai sen lopulta perjantaiksi Kempeleeltä. Lähellä on aijemmilta matkoiltamme tuttu asuntohotelli Kievarinhovi...
Ulkona näytti olevan -29°C ja tähtiä taivaalla. Illalla ei vielä näkynyt revontulia, mutta aamuyöstä Nisse ne huomasi.

21.1.2018 Lampola saaressa

Aamulla ysin pintaan heräiltiin kauniiseen sunnuntai aamuun. Aamutoimien jälkeen lähdettiin katsomaan Juhan työmaata ja siellä olevaa kylää Ruotsin puolelle. Sieltä jatkoimme tutustumaan lampaankasvatukseen Muonionväylän isosaareen Kuttaisten kylässä. Siellä osuuskunta pyörittää 116 päistä lammaskatrasta, osuuskunnassa Juha  taitaa olla sydän ja aivot.
Lampaat olivat hankien keskellä ulkona ja lampolassa. Lampolasta ne pääsevät kulkemaan vapaasti ulos ja sisään. Kuulimme paljon mielenkiintoista asiaa lampaankasvatuksesta, osuuskunnan toiminnasta täällä ja EU:n projektien metkuista sekä uuden lampolan suunnitelmista. Juotiin iltapäiväkahvit lampolan toimistossa ja käytiin rapsuttamassa lampaita. Ulkona aurinko taas hemmotteli meitä  -20 °C pakkasessa. Sieltä lähdimme kotimatkalle Muonionjoen yli jäätietä pitkin.
Ilta istuttiin rupatellen ja tv:tä katsellen ja painuttiin pehkuihin. Minulle ei uni tullut heti ja kurkkasin ulos ikkunasta. Juutuin siihen tunniksi ihailemaan revontulia, ennenkuin maltoin ummistaa silmäni.

20.1.2018 Pahankiven laavulla

Herätessämme hyvin nukutun yön jälkeen ulkona oli  -18°C ja lunta sateli hiljalleen. Juha tuumasi että taas saamme jokapäiväisen lumemme. Jokapäivä on satanut muutama sentti lisää pehmeää pakkaslunta ja sitä alkaa olla metrin verran. Aamu meni verkkaisesti rupatellessamme ja Nisse touhusi innoissaan lumitöissä ja Juha teki moottorikelkkauraa päiväretkeämme varten. Virpi pyöräytti mustikkapiirakan muiden hommiensa ohessa.
Klo 11.30 puimme päällemme kaikki vaatteemme ja loput tuulenpuolelle kainaloon. Pakkauduimme rekeen kimpsuinemme ja kampsuinemme. Juha veti meidät moottorikelkalla Muonionjoen tölmällä olevalle Pahankiven laavulle. Maisema on satumaisen kaunis, aurinko yritti tulla esiin taivaalla ja koko maisema on hunnutettu valkeaan lumeen. Tämän kaiken kun saisi tallennettua muistoiksi huonompien päivien piristykseksi. Laavulle asettuessamme Juha virittelee tulet ja kiehauttaa nokipannukahvit ihanien vanilijapullien kostukkeeksi. Minä pyllähdin hankeen, puuterilumesta ei ollut ihan helppoa lyllertää paksuissa pukimissa ylös, mutta kahvintuoksu ja auringinsäteet antoi voimia ponnistaa taas pystyyn. Tulen loimua katselisi tässä porontaljojen päällä istuen ja rupatellen vaikka kuinka kauan. Kohta Juha taas kaivelee reppuaan ja palottelee kylmäsavustamaansa poronpaistia. Saamme paistaa nuotiolla paistinsiivuja, mitään näin hyvää en ole ennen saanut, vielä tätä kirjoittaessanikin vesi herahtaa kielelle vaikka maha on taaskin ihan täynnä. Kuvattavaakin riittää ja pakkanen nipistelee poskia. Uskomatonta mutta totta, minä sain kokea jotain unohtumatonta ja niin lumoavaa. Niinpä pakkauduimme taas rekeen ja huristelimme takaisin kotiin. Pellolla seisoskeli kaksi poroa syömässä ja ulkona oli -20°C.
Illalla söimme vielä aitoa poronkäristystä ja pottumuusia, voi kun olisi toinenkin maha.  Juha lämmitti pihasaunan jossa pääsimme vielä pesulle ja mahtaviin löylyihin. Väsy tuli aikaisin ja niinpä kiipesimme torniin yöpuulle kiitollisin mielin.

19.1.2018 Karesuvantoa kohti

Viivyttelimme aamulla, kävimme aamupalalla ja suihkussa. Palautin avaimet 10.30 ja kävimme vastapäisessä kaupassa. Koska meillä oli runsaasti aikaa niin pyörähdimme Pohjasselän tietä ihailemassa maisemia, korkeita nousuja ja laskuja. Sieltä suuntasimme Hetan Luontokeskukseen jossa oli mukava läpileikkaus historiasta tähän päivään, eläimet ja luonto näkyvästi esillä. Vaikuttavin oli Pappilan tekemä lintukokoelma. Ulkona -12 °C ja aurinko moikkasi taivaanvrannassa jatkaessamme matkaa Hetan tietä. Täällä kaikki moikkaavat iloisesti kuin vanhat tuttavat ja ovat todella ystävällisiä, jopa vastaan tulleen auton rekkarikin oli RIA-...  Muonionjoen vartta pohjoiseen lumisten maisemien halki, lintulaudan katolla oli ainakin 30 cm lumivaippa. Karesuvantoon tulimme n.13.00 ja poikkesimme sieltä Ruotsin puolelle sight seeingille ja takaisin. Rajabaarissa huoltoasemalla kävimme syömässä maukasta kassleria lounaaksi. Ajelimme jonkin aikaa katselemassa ympäristöä, vaaraa ja tunturia joka suunnalla. Aikamme pörrättyämme lähimaastoja tulimme Jatunin kylään Juhan ja Virpin kotiin joka odotti kutsuvana vaikka isäntäpari olikin asioillaan.
Asetuimme taloksi ja Juhan ja Virpin kotiutuessa kello olikin jo 18.00. Rupattelimme ja Virpi laittoi putkikeiton lämpiämään. Virpin eilisten synttärien kunniaksi taloon tuli myös tuttavapariskunta sopalle ja kahville. Putkikeitto on poron lihasta ja aortasta muutaman perunanlohkon kanssa tehty tosi maukas  ja melko rasvainen keitto.
Ilta meni hujauksessa jutellessa ja ennen yhtä menimme nukkumaan. Kuuden aikaan aamulla Nisse herätti minut katsomaan revontulia taivaanrannssa. Jatkoin vielä pari tuntia uniani.

Kuvia

Yritetään taas

18.1.2018 Norjan selkoset

Kalastajan majatalo Karigasniemellä oli oikein oivallinen meille. Aamupala oli hyvä ja monipuolinen vaikka olikin tehty vain meille kahdelle. Bookong comin mukaan se oli viimeinen vapaanaoleva huone... klo 9.30 ylitimme valtakunnan rajan innokkaina kohti uusia selkosia Norjan puolella. Komeaa on. Radiossa nainen kertoo tarinaa touhukkaana Saameksi, enkä minä ymmärrä yhtään mitään. Karasjoella on -21 °C pilvistä ja hämärää, ajelimme ympäri Karasjokea joka on mukavan ja toimivan näköinen paikka. Bensa näkyi olevan 16,35, mutta ei onneksi euroa.
Myöhemmin matkalla ihaillessamme maisemia ilma tuntui pehmeän mukavalle, vaikka pakkasta olikin -18°C. Monien eri eläimien jälkiä näkyi lumella. Uhkea tunturi ihan tien vieressä sykähdytti. Useita suuria hirviä oli tien tuntumassa syöpöttelemässä... tarkkana saa olla mitä lumipöllyn seasta sukeltaa konepellin eteen. Tunturien välissä yritin lähettää textarin veljelleni, mutta eihän se sieltä ennen Suomea minnekkään lähtenyt. Korppeja nähtiin siellä täällä pitkin lapin kairaa, karua ja kaunista laakeita erämaita. Välillä oli vaivaiskoivut mustia, nyt taas lumesta valkoisena. Kevyttä lumisadetta ja taivaalla auringonkajoa joka antaa pilville punertavat reunat. Näimme ensimmäisen porotokan järven jäällä, sen verran kaukana etten saanut kuvattua heitä.  Klo13.00 olimme taas Suomen kamaralla, Palojärvi oli kauneimmillaan kun pilvien taustalla aurinko pilkotti värjäten maiseman pastellisävyihin vaivaiskoivutkin hurmasivat silhuetissa. Suunnitellessamme Utahin reissuamme viime talvena Petsku sanoi että siellä loppuu adjektiivit kesken, niin tuntuu loppuvan täälläkin,  toistan kaiken aikaa itseäni.
Pallas-Ylläs kansallispuisto... klo 13.30 tultiin Enontekijöön, ulkona -14°C . Jusan tupa löytyi helposti. Paikka on ihan ok, perus hotellihuone. Nisse meni päikkäreille ja minä lähdin ulos kävelyksille. Palattuani lähdettiin hotelin ravintolaan syömään maukasta poronkäristystä. Huomenna kohti Karesuvantoa.

Kuvalähetyskokeilu taas

17.1.2018 AURINKOPÄIVÄ

Eilen iltakävelyllä oli komea tähtitaivas ja kirpakka pakkanen  ja toivoin taas revontulia... mutta ei vielä. Aamulla lähdettiin vasta 9.20 Holiday Clubin kunnon aamupalan jälkeen. Hotellissa oli paljon Aasialaisia ja useaa muutakin kieltä sai kuunnella, vaikkei hotelli täynnä ollutkaan. Nissen tapojen vaataisesti palattiin jonkin matkaa takaisinpäin ja käytiin Kiilopäällä katsomassa vaivaiskoivuja ja lumiveistoksia. Sieltä sitten kohti Ivaloa äänestämään ennakkoon, kun ei tiedetä vielä koska ollaan taas kotona. Ivalossa aurinko värjää taivaanrannan niin kaunein värein tunturien ympärillä. Äänestystilaisuus oli kunnantalolla. Siellä oli niin leppoisa tunnelma, äänestäjiä oli kokoajan jonossa odottamassa  vuoroaan rupatellen. Kaupassa paikalliset juttelivat keskenään kertoen että aurinko oli näyttäytynyt kaamoksen jälkeen ensi kertaa 3 - 4 päivää sitten. Kaamos on siis hellittänyt otettaan.
Inarissa tutkailimme kylän raittia ja käytiin kuvaamassa Alakoskella komeita vesihöyryjä. Inarista lähdimme Kaamasentietä kohti Karigasniemeä ulkona -20°C. Nellimissä lumoava näytelmä kun aurinko pilkisti juuri ja juuri tunturin takaa ja värjäsi hehkullaan talvisen maiseman, kuvistakin tuli upeita. Suuressa järvessä Kirakkajokikin höyrysi avoimena ja pakkasta oli -16°C. Ohitimme taulun jossa Lemmenjoki kutsuu 66 km:n päässä, se pisti miettimään ja komentamaan itseäni " nauti maisemista äläkä kirjoita kaiken aikaa, kun et pysty kuitenkaan tekemään kahta asiaa yhtä aikaa, etkä palaa tänne heti uudelleen".
Karigasniemellä olimme varanneet kievarista seuraavan yöpymispaikan Booking comin kautta. Isäntä oli unohtanut meidät, eikä paikalla ollut mitään yhteystietoja mistä kyselisi asiaa. Talo oli lukossa ja ikkunat jäiset... lähdimme takaisin keskustaan ja löysimme mainion majapaikan Kalastajan majatalossa. Siellä saimme netin taas toimimaan ja löysimme yhteystiedot kievariin... sovimme sattuneen ja kävimme kaupassa. Ulkona pakkanen kiristyy, nyt -22°C. Huomenna Norjan läpi Enontekijölle.

16.1.2018 Kylpylänautintoja kohti

Eipä ne eilisetkään kuvat lähteneet 😠. Jatkan silti kirjoittamista 🙌
Aamukahvin ja pakkaamisen jälkeen Pyhä jäi taakse. Kymmeneen mennessä piti lähteä, mutta Nissen kaasujalkaa kutitti taas niin kovaa että starttasimme jo ennen 8.30. Ohi Rykimäkeron, kohti Sodankylää, josta Saariselälle. Lunta satelee -10 °C. Yhdeksän aikaan alkaa pimeys hellittää, pyörähdimme katsastamassa myös Luoston aamua joka ei ainakaan vielä ollut kunnolla käynnistynyt. Tuuli pöllyttää lunta ja tiet on jäisiä ja liukkaita. Navi käski kääntymään Sillankorvantielle, mutta se oli umpihankea ja kohta jo tultiinkin E75 Rovaniementielle. Klo 9.30 auton sisällä en tarvinnut enää valoa kirjoittaakseni muistiinpanojani. Orakoskella mainoskylttin mukaan myydään hillaa, Sodankylän raitti on hiljainen. Taulu kehotti " Vie terveisiä meiltä" siispä terveisiä 👄. Porot on aamuappeella Kerkilössä ja turistibusseja tulee vastaan silloin tällöin. Peurasuvannossa iso joki on sulana. Lyhyt tauko tuulen riepoteltavana liukkaalla P-paikalla voikkareita nauttien.  Noin 60 km ennen Saariselkää opstetaulut on niin lumisia etten nähnyt minkä ison veden yli taas mentiin, Tankavaaran kultakylän paikkeilla kuusimetsää ja alkaako koivut jo kutistua, siltä vähän näyttää. Vuotsossa vanha Kesoilin mainostaulukaan ei kylää vilkastuta, mutta tienviitoissa on jo Saamea.
Puolenpäivän aikoihin saavuttiin Saariselälle ja katseltuamme ympäristöä puolisen tuntia saimme avaimet varaamaamme huoneeseen. Yhdeltä olin jo kylpylän portilla. Viihdyin siellä neljään asti lillumassa. Illalla vielä happihyppelylle niin kyllä taas kelpaa huomenna suunnistaa Karigasniemelle.

15.1.2018 Tunturissa tuulee

Herättiin taas ajoissa ja tehtiin aamureippailu jolla käytiin katsomassa lähempää alueen komeita lasihyttejä. Ne on tosi hienon näköisiä ja melkoisen hinnakkaita petipaikkoja. 9.00 lähdettiin kohti Sallaa Rukan rinteiden ohi ja ennen kymmentä ylitettiin Lapin raja ja kohta Oulankajoki. Ilma on yhtä harmaan pilvinen kuin eilenkin, mutta paljon tuulisempi. Liikennettä on harvakseltaan, ilma -4C°. Kaunista joka tapauksessa, Oulangassa jänkäjääkärien muistomerkki ja kohta jo Pohjois Euroopan itäisin tunturi Salla näkyy komeana. Yhtä komeaa kuin eilenkin vaikkei kuvia tule enää otettua yhtä paljoa 😄. Sallasta itärajan tuntumasta Savukoskelle. Sallassa kävin aamukahvilla ja nautin maan mainiot poropiirakat. Vein Nisselle evääksi kaksi piirakkaa autoon ja hän tapojensa mukaan ahmaisi heti toisen ja komensi minua hakemaan lisää ainakin viisi matkaevääksi ennenkuin edes parkkiruudusta lähdettiin. Tiskillä oli taulu jossa luki " Jos suututat kokin, annokset pienenee".
Kotalassa vetokoirat oli parkissa molemmin puolin maantien pientareella, pelästyttiin että yksi hyökkää auton alle, ennenkuin tajuttiin että ne oli tukevasti lieassa. Ensimmäiset porot nähtiin Särkelässä pellolla syömässä ja vähän myöhemmin kolme poroa hölkkäsi tiellä yrittäen päästä metsän puolelle riista-aidan läpi. Tunturituulet on putsanneet melko tehokkaasti puita lumesta. Surullisen paljon on tienvarsilla savuttomia tupia. Kyllä ne tiet on vaan täälläkin pitkiä ja suoria, vähän niinkuin "kotona ameriikassa". Savukoskella ohitettiin partisaanien uhrien muistomerkki ja siellä Kemijoellakin oli takki päällä. Panssarivaunuesteitä sanoi Nisse, joitain merkkejä lapin sodasta...
Iltapäivällä saavuimme Pyhätunturin juureen ja löysimme mainion yöpymispaikan Ukko pyhimyksen. Saunoimme ja laitoimme tulet takkaan paistaen makkaraa Riian olusen kera ja Nisse Cociksensa kera.

15.1.2018 Tunturissa tuulee

Herättiin taas ajoissa ja tehtiin aamureippailu jolla käytiin katsomassa lähempää alueen komeita lasihyttejä. Ne on tosi hienon näköisiä ja melkoisen hinnakkaita petipaikkoja. 9.00 lähdettiin kohti Sallaa Rukan rinteiden ohi ja ennen kymmentä ylitettiin Lapin raja ja kohta Oulankajoki. Ilma on yhtä harmaan pilvinen kuin eilenkin, mutta paljon tuulisempi. Liikennettä on harvakseltaan, ilma -4C°. Kaunista joka tapauksessa, Oulangassa jänkäjääkärien muistomerkki ja kohta jo Pohjois Euroopan itäisin tunturi Salla näkyy komeana. Yhtä komeaa kuin eilenkin vaikkei kuvia tule enää otettua yhtä paljoa 😄. Sallasta itärajan tuntumasta Savukoskelle. Sallassa kävin aamukahvilla ja nautin maan mainiot poropiirakat. Vein Nisselle evääksi kaksi piirakkaa autoon ja hän tapojensa mukaan ahmaisi heti toisen ja komensi minua hakemaan lisää ainakin viisi matkaevääksi ennenkuin edes parkkiruudusta lähdettiin. Tiskillä oli taulu jossa luki " Jos suututat kokin, annokset pienenee".
Kotalassa vetokoirat oli parkissa molemmin puolin maantien pientareella, pelästyttiin että yksi hyökkää auton alle, ennenkuin tajuttiin että ne oli tukevasti lieassa. Ensimmäiset porot nähtiin Särkelässä pellolla syömässä ja vähän myöhemmin kolme poroa hölkkäsi tiellä yrittäen päästä metsän puolelle riista-aidan läpi. Tunturituulet on putsanneet melko tehokkaasti puita lumesta. Surullisen paljon on tienvarsilla savuttomia tupia. Kyllä ne tiet on vaan täälläkin pitkiä ja suoria, vähän niinkuin "kotona ameriikassa". Savukoskella ohitettiin partisaanien uhrien muistomerkki ja siellä Kemijoellakin oli takki päällä. Panssarivaunuesteitä sanoi Nisse, joitain merkkejä lapin sodasta...
Iltapäivällä saavuimme Pyhätunturin juureen ja löysimme mainion yöpymispaikan Ukko pyhimyksen. Saunoimme ja laitoimme tulet takkaan paistaen makkaraa Riian olusen kera ja Nisse Cociksensa kera.

14.1.2018 kuvia

Kuvia jos ne nyt sitten lähtee...

14.1.2018 Kohti Rukajärveä

Aamu on niin kaunis valjetessaan lumien keskellä. Aamupalat, tiskaus, petaus ja pakkaus... eikun menoksi. Kävelin vaaran rinnettä alas ihaillen tien päälle taipuneita puita, koko metsä kuin jättiläisen kermakakku.
Kymmenen aikaan saavuimme Hyrynsalmella poronhoitoalueelle, vaikkemme poroja näekkään. Seitenjärven virtapaikka sulana, muuten kyllä takki päällä. Taivas on harmaa ja maisema komean utuinen, vaaroja ylös ja alas... Kuusamon alueelle tultaessa orava juoksee tien yli, reissun ensimmäinen bongaamamme villieläin.  Emäjoki ja Iijoki mutkineen on pakko kuvata. Kahden korvissa poikkesimme Kuusamon keskustassa syömässä ja kaupassa, ennen kolmea saavuimme seuraavaan yöpymispaikkaan Rukajärvelle Papintaloon. Mukava pienehkö alue jossa kuitenkin ulkolaisia turisteja nauttimassa luonnon rauhasta. Pihapiirissä on rakennettu igluja, joihin pääse halutessaan nukkumaan jäisiin peteihin porontaljojen päälle ja vieressä mukava kota makkaranpaistoon. Alueella on myös lasikattoisia majoja revontulien ihailuun kun niitä joskus taivaalla loimottaa. Toistaiseksi me katselemme niitä telkkarista Peltsin ohjelmasta.  Sauna odottelee seinän takana iltaohjelmaksemme. Tämä on myös SFC vaunualue järven rannassa, jossa näytti olevan muutamia vaunuja majoittuneena nytkin.

Laitan taas eri postaukseen kuvia, eilenkään en saanut lähtemään niin montaa kuin halusin, mutta edes muutama ja facessa on sitten vähän lisää.

Jättiläisen maata kohti kuvin

13.1.2018 Lapin lumiin

Olimme syksyn mittaan suunnitelleet Lapinmatkaa. Tapasimme Caravan-messuilla Lahdessa Virpin ja Juhan joille kerroimme ajatuksistamme. He kutsuivat samantien meidät heidän luo kylään Karesuvantoon käsivarren puoliväliin.
Pienen suunnittelun jälkeen päätimme tehdä tammikuussa muutaman viikon turneen Priussillamme ja varasimme kahdeksi ensimmäiseksi yöksi nukkumapaikat.
Tänään siis pakkasimme auton aamuvarhain ja starttasimme klo 6.30 lumisen kauniista Lahdesta kohti pohjoista. Mikkelissä pysähdyimme kauppaan ja klo 8.50 Punaisen piipun kievariin aamukahville. Paikallinen ukkokööri oli kokoontunut ilmiselvästi joka aamuiseen palaveriinsa ja joku osti täyteen ahdetun muovikassillisen leipomotuotteita kuudella eurolla. Päivä valkenee leppoisissa tunnelmissa pikkuhiljaa, luntakin on suunnilleen saman verran kuin Lahdessa. Klo 10.40 haettiin Partaselta Kuopiosta maan mainiota kalakukkoa matkaevääksi ja jossain tankattiin lyhyellä tauolla. Vihdoin 14.30 saavuttiin Jättiläisen maahan Paltamoon.
Uskomattoman komea paikka... uutisissakin viime päivinä paljon puhuttu tykkylumi on tehnyt maiseman lumoavaksi. Paikka on vaaran laella ja Oulunjärvi näkyy vaaran juurella. Pieni majoituspaikka jossa on joitain mökkejä ja päärakennuksessa huoneistoja. Edustussauna hulppealla maisemalla ja savuntuoksuinen laavu makkaranpaistoon. Käsinkosketeltava rauha, ei ravintola- tai kauppahulinoita. Ehkä ainoa harmin tuntu tuli pilvisestä säästä, mutta eihän sitä täydellisytä voi vaatiakkaan reissun ensimmäiseltä yöpymiseltä. Ulkona on viitisen astetta pakkasta ja ikkunassamme kauniit jääkukkaset. Kaikki mitä tarvitsemme yhdeksi yöpymiseksi, huomenna kohti Rukaa, vaikkei täältä malttaisi vielä lähteäkkään.

Yritän liittää muutaman kuvan erillisellä postauksella...