3.6. Kuvia

Muutama kuva vielä eiliseltä

4.6.2017 Loppujoukko koolla

Eilinenkin päivä hurahti nopeasti vaikkei mitään kummallista tehtykään. Ajattelimme  mennä kurkkaamaan Disneylandiin, kun kerran vieressä ollaan ja alueelta menee sinne shuttlebussikin...Nummeliinit kävivät vaikka eivät hekään mitään laitteiden suurkuluttajia ole. Bussi maksoi 5,50/henkilö ja sisäänpääsymaksu 110 $/henkilö, eikä siellä varmaankaan näillä keleillä ilman juotavan ja purtavan ostamista selviä. Eikä jalat pääse helpolla... emme siis lähteneet. Kertoivat että laitteita oli vähemmän kuin lintsillä, eikä välttämä hurjempia kuin vuoristorata. Tuli taas sellainen olo että täällä maksat kaikesta ja kannattaa vähän miettiä mitkä niitä oikeita omia kiinnostuksen kohteita on ja maksaa niistä sitten tarvittava.

Eilisenpäivän aikana saapui viimeinenkin auto porukastamme. Rauhalat saapuivat ihmettelemään puhutaanko täällä Somea 😃.Iltapäivä meni torkuilla ja pyykkiä pestessä ja illansuussa kokoonnuimme kunnon turinatuokioon Rauhaloiden auton edustalle, vaikkei voinut tulihtoja tehdäkkään. Joka autosta löytyi vielä viinipulo ja Tuire oli hommannut oikein Amerikkalaisia cup-caceja, vai mitenkähän se taas kirjoitetaankaan. Ilta vierähti mukavasti, vaikka jokainen kävi vuorollaan lisäämässä vaatetta pääleen, minäkin hain paksun toppatakkini. Yllättäen klo 21.40 alkoi mahtava ilotulitus. Se oli tosi hulppea ja kesti parikymmentä minuuttia. Siitä me sitten valuimme autoihimme yöpuulle.

Sununtai-aamuna Nummeliinit lähtivät vielä pyrkimään LA:n rannoille, mutta siellä oli aamusta alkaen niin kova tungos ettei isolla autolla ollut kuulemma mitään asiaa rantaan. Päivän mittaan me itse kukin pakkailimme ja siivoilimme nurkkia ja teimme "välipunnituksia" matkalaukuille.

Vielä viimeinen ilta täällä, tuskin tuo mitään uutta kerrottavaa enää, varsinkaan kun ostamamme pree payd kortti loppuu tänään toimimasta eikä minulla ole enää omaa wifiä käytettävissä, ainakaan ennen Saksan Munchenia. Kotona olemme sitten 6.6 iltayöhällä ja rättiväsyneinä.

2.6.2017 Viimeinen etappi

Vai pitäisikö sanoa toiseksi viimeinen etappi saavutettu. Viimeinen etappi taitaa olla maanantaina klo 11.00 mennessä kun luovutamme autot pois.Tulimme päivällä Anaheimin RV Parkkiin ilman sen kummallisempia kommelluksia. Täällä meillä on maksettu kaksi viimeistä yötä ja saimme sovittua yhden yön lisää. Yksi auto porukastamme olikin ollut jo edellisen yön täällä. Oli mukava tavata pitkästä aikaa ja rupatella kuulumisia. Päivä kului vauhdikkaasti ja illansuussa poikkesimme pienehkössä Meksikolaisessa ruokakaupassa. Oli sekin varsin mielenkiintoinen kokemus vaikka emme mitään eksootista sieltä ostaneet. Tarjolla oli hedelmiä joita en muista ennen nähneeni ja Meksikolaisia ihania leivonnaisia. Ilma on ollut helteinen, mutta yöksi tuntuu viilenevän mukavasti. Onhan autossa tehokas ilmastointi, mutta kun se pitää niin kovaa ääntä.

1.6.2017 Pomonassa parkissa

Aamulla lököilimme pitkään, tänään ei ole kiire mihinkään. Katselimme maailman menoa täällä. Naapurissa on iso näyttely/messualue jossa näkyy olevan matkailuajoneuvomessut, toinen toistaan komeampia bussirivistöjä. Vähän mietimme lähtisimmekö käymään siellä, mutta vaikka itse näyttelyalue näkyy vaunun ikkunasta niin sinne joutuisi kävelemään aika koukkauksen ja alue itsessään on todella suuri. Kummankaan kunto ei oikein houkutellut sinne menoon. Niinpä vietimme rauhaisan päivän autolla ja otimme kunnon päikkärit ennen ruuan laittoa.

Tälläkin alueella on ihmeen paljon telttoja. Olemme koko reissun seuranneet ihmetellen Amerikkalaisten käyttäytymistä alueilla, kaikki tulevat ja saattavat olla useamman vuorokauden, mutta ei aikuiset ole ulkona. Ne istuvat autoissaan tai vaunuissaan ja ilmeisesti katsovat telkkaria. Lapset saattavat jonkin verran juoksennella ja telmiä ukona. Niin ja koiraihmiset käyttävät koiriaan hätäisesti tarpeillaan löntystellen. Ainoastaan meren rannassa näki koirien juoksevan terveesti ja riemuissaan.  Ihmisiin on todella vaikeaa tutustua, kun ei ole luontevaa paikkaa jutustelulle. Lähes ainoa paikka rupatteluun on pyykkitupa ja sielläkin vain jos aloitat itse keskustelun. Saattavat kysellä meistä ja eksoottisesta maastamme jotain, mutta eivät kerro itsestään mitään, edes asuinpaikkakuntaansa. Iloisia, auttavaisia ja kannustavia ovat, mutta eivät avoimia. Jossain ranikolla tuli vastaani pikkupoka joka kysyi nimeäni, kerroin mutta hän ei... enhän toki erikseen kysynytkään. Juttelimme hetken aikaa meriveden lämpötilasta, kun olin juuri nähnyt hänen tulevan uimasta ja niin tiemme taas erosivat. Eilen pyykkituvassa odottelin pesukoneen valmistumista kun yksi nainen viikkaili pyykkejään. Hänellä oli pari lakanaa vielä viikattavana, niin kysyin voisinko auttaa, kun käteni ovat vapaana... ei kuulemma tarvinnut, kun menevät suoraan sänkyyn takaisin. 

Niin se vierähti tämä kesäkuun ensimmäinen varsin nopeasti ja aamulla suuntaamme kohti Anaheimia keskelle liikenneruuhkia.