30.1.2018 Kotona taas

Tulipa tehtyä hieno reissu, 3640 km lomaa. Reilun parin viikon aikana läpileikkaus Lapista. Huippuhetkinä oli tietty koko Lapin luonto ja vierailu Jatunissa. Niin luontoa kuin monia ihmisiäkin haitannut tykkylumi koillis-suomessa oli meille komeaa nähtävää, lumipeitteiset vaarat ja tunturit sekä kaamoksen jälkeinen auringon nousu painui mieleen. Rekiajelu henkeäsalpaavassa metsässä ja poronpaistin paistaminen nuotiolla laavulla... vieläkin vesi herahtaa kielelle.
Eikä kaupallisista kokemuksista voi sivuuttaa sekä Kemin että Levin jääveistoksia linnoineen.
Nyt on matkatavarat purettu ja pesty ja paluu arkeen aloitettu. Kyllä henkilöautollakin voi mainiosti tällaisia reissuja tehdä.

27.1.2018 Onnen Tähteen

Heräsimme jo seiskalta koska edessä oli 5 tunnin ajo. Tarkoitus oli käydä aamupalalla ennen lähtöä, muttemme malttaneet odottaa 15 minuuttia enää tarjoilun aloitusta. Lähdimme siis pimeään kun lunta hieman tuprutteli. Aamun valjetessa luonto oli niin musta, pelloilla oli vähän lunta... loma oli todella loppusuoralla. Ei tullut juurikaan kuvattua. Pyöreä kirkko Vimpelissä oli kuitenkin sen verran poikkeava, että siihen piti pysähtyä toviksi. Pysähtelimme tunnin välein hetkeksi jaloittelemaan, tankkaamaan tai aamukahville.
Puolimatkassa alkoi taas sataa märkää lunta maalaten ,maiseman valkoiseksi ja kauniiksi. Ei Pohjanmaan lakeudet vedä vertoja Lapille edes valkoisena, mutta mustaa parempaa kuitenkin.
Iltapäivällä saavuimme Tuuriin ja saimme heti avaimet huoneeseemme. Nisse halusi näyttää minulle taas vähän erilaisen majoitusmuodon. Huone on suuri ja korkea, kalusteet ylväät ja kristalli kiilteli lampussa. Kävimme alhaalla pizzalla ja minä lähdin shoppailemaan antaumuksella. Nautin kaupassa kiertelystä kun ei ollut mihinkään kiire. Mukaani tarttui Nisselle kalsarit ja Cocis, minulle oli ihan pakko ostaa purkki olutta, kun kyljessä luki Ronski Riitta ja kuvakin muistutti minua elävästi. Illalla kävimme vielä yhdessä kaupan puolella hankkimassa Nisselle puseron.
Huomenna todennäköisesti kohti Lahtea.

26.1.2018 Kempeleellä autonhuolto

Aamu valkeni Oulussa ja ulkona pakkanen oli taas palannut -7°C. Kun ei verrata Jatuniin, niin saimme varmaankin reissun parhaan aamupalan, kaikki oli todella tuoretta ja maukasta. Nautimme aamupalan kaikessa rauhassa ravintolassa joka oli enemmänkin olohuone jossa viihtyi hyvin. Lähdimme liikkeelle vasta kymmenen jälkeen. Eiliset vesilätäköt kaduilla oli kaikki jäätyneet polanteiksi ja jalkakäytävät olivat saaneet hiekkaa niskaansa. Ajelimme uteliaina pitkin poikin Oulun kaupunkia ja käväisimme merenrannassa nautimassa taas löytyneestä auringosta. Mukavan oloinen kaupunki, vaikken Lahtea tähän vaihtaisikaan.
Puolenpäivän jälkeen suuntasimme Kempeleelle ja kävimme kysymässä varaamastamme seuraavasta yöpymispaikastamme Pohjan Kievarista voisimmeko jättää tavaramme jo sinne. Vaikkei huonettamme ollut vielä edes siivottu saimme huoneen avaimen, joten saimme tavaramme pois autosta huollon ajaksi. Varaamaamme auton huoltoaikaan oli vielä runsaasti aikaa joten kiertelimme Kempeleellä ja katsastimme paikkoja. Paljon uusia ja rakenteilla olevia kerrostaloja ja vireän näköistä seutua. Haimme kaupasta salaatit iltaa varten koska saatoimme tuoda ne jääkaappiin huoneistoomme. Lopulta veimme auton huoltoon ja jätin Nissen sinne odottelemaan, itse lähdin sopivan pituiselle happihyppelylle huollosta kievariin. Aurinko paistoi pikkupakkasessa ja elämä hymyili.
Salaatit syötiin ja sauna odottaa lämmittämistä, huoneisto on yhtä hieno kuin muistimmekin, täydellinen yksiö rivarissa omalla saunalla.

25.1.2018 Kemin Lumilinna

Aamupalan jälkeen Nisse lähti kaivamaan autoa lumien keskeltä sillä aikaa kun minä pakkasin meidät taas lähtökuntoon. Muutama aste pakkasta ja lumisadetta. Lumi pöllysi tiellä huonontaen näkyvyyden minimiin. Matkan jatkuessa pakkanen haihtui ja kohta oli jo pari astetta plussan puolella ja vettä satoi. Tiet jäätyivät luistinradaksi. Kukkolankoski kuohui talvisessa puvussaan mukavasti, niin että sitä piti pysähtyä kuvaamaan ja ihailemaan.
Kemissä kävin tutustumassa Lumi Linnaan ja sen vaikuttaviin lumi- ja jääveistoksiin. Kyllä ne on taas maineensa veroisia. Kemin ja Kittilän veistokset olivat molemmat näkemisen arvoisia enkä pysty sanomaan kumpi oli parempi. Kemin teemoina oli tunnetut satuhahmot ja erilaiset eläimet. Veistokset ovat todella pikkutarkkoja ja taidolla tehtyjä.
Kemistä oli loppunut hiekotussepeli, jopa lumilinnan kassan ja näyttelyn väliltä. Ulkoalue oli aivan peilinä, jalka luisti jo kun laitoin  jalkani ulos autosta. Kemistä lähtiessämme emme päässeet 4-tielle kun vaarallista ainetta kuljettanut rekka oli kaatunut rampissa. Risteyksissä sai olla tarkkana ettei liukunut edellä ajavan persuksiin. Kyllä teki mieli kääntää auton nokka takaisin Jatuniin, kun Juha kyseli talkkaria lumitöihin 😉.
Eipä sitä hiekkaa sitten löytynyt Oulustakaan. Käydessäni kävellen kaupassa sain kulkea kieli keskellä suuta ja sain useammankin kurasuihkun ohittavien autojen renkaista.
Voi sanoa että lomafiilis pyllähti melko matalalle vesisateen takia. Piti vähän kierrellä Oulussa, mutta toivotaan että huomenna on paremmat mahdollisuudet siihen.
Harmi ettei tämä blogi ota vastaan enää ollenkaan kuvia... jääveistokset ainakin olisi ollut kiva näyttää tässä. Facebookin olemme kuitenkin laittaneet niitä kaverien katseltavaksi.

24.1.2018 Haikein mielin Jatunista

Olimme laittaneet illalla kellon soimaan 7.20 että varmasti kerkeämme alas ennen isäntäparin töihin lähtöä. Aamulla saatoimme siis Juhan ja Virpin työmatkaan aivan ihanan vierailumme päätteeksi. Sitten pakkasimme taas tavaramme ja ysin aikoihin jätimme haikeina Jatunin haaveillen paluusta ensi syksynä KIITOS
Lähdimme parinkympin pakkasessa ajelemaan kohti Muoniota ja siellä toisille ihanille Amerikan reissareille Anne-Marjalle ja Erkille kahville kyselemään kuulumisia. Kahvitelimme ja rupattelimme pari tuntia muistellen yhteisiä reissujamme ja päivitimme nykypäivää. Ihastelimme heidän uusittua keittiötä, joka on nyt niin nykyaikainen ja valoisa ja oikein onnistunut remontti.
Sitten auton nokka kohti  Leviä nauttien lumen kuorruttamasta maailmasta. Erkin opastuksen perusteella löysimme Kittilästä Snow Villagesta lumilinnan jossa on jäisten nukkumakammioiden lisäksi komeita jääveistoksia. Tämän vuoden teemana Game of Thrones, jonka on toteuttanut kuvanveistäjät neljästä eri maasta. Vaikuttava paikka ja näkemisen arvoinen, vakka en haluakkaan yöpyä siellä. Matkan jatkuessa tiellä lumi pöllysi ja varsinkin pimeän tultua ajokeli oli varsin raskas. Päädyimme Pelloon hotelliin ennen kuutta. Laitoimme huoneeseen kuuluvan saunan lämpiämään ja katselimme telkkaria lekotellen.

23.1.2018 TUNTURILAPPI

Heräilimme n.7.30 ja isäntäväki oli jo lähtenyt töihin. Söimme puurot ja join kahvit sitten yhdeksän korvissa matkaan. Auto oli yön ilman lämmitysjohtoa mutta lähti silti mainiosti käyntiin kuin palmun alta nauroi Nisse. Karesuvannossa käytiin tankkaamassa ja samalla löysin mukavan pipon itselleni sieltä. Kurvasimme Juhan työpaikalle jossa tehtiin varaus Keminmaahan Kievarinhoviin perjantaille kun olimme saaneet vahvistuksen auton huollosta siellä. 9.30 nokka kohti Kilpisjärveä. Ulkona oli kauniin mutta kylmän näköinen aamunsarastus -32°C.
Muonionväylän vartta pohjoiseen vaarojen ja tunturien halki. Hanget koskemattomia pitkiä matkoja, siellä täällä kelkkauria ja eläinten jälkiä. Ropinsalmen yli...  vähän väliä Nisse tokaisi tapojensa mukaan "kato ny mamma" ja minä vain huokailin vieressä. Kuvia olisi pitänyt ottaa joka tunturista ja vaarasta. Kyllä on somaa, niinkuin Juha helposti aina sanoo. Jäällä juoksi kaksi poroa Norjasta Suomenpuolelle, lähempänä huomasin ettei ne poroja olleetkaan eivätkä liikkuneet ollenkaan... Kilpisjärvelle tullessamme maailma näytti epätodelliselle maalaukselle auringon maalatessa lilan eri sävyjä ympäristöön. Pakkanen vaihteli 21° ja 32° välillä. Aurinko on aivan uskomattoman kirkas valkoisten hankien keskellä pitkän kaamoksen jälkeen.
Puoliltapäivin poikkesimme kauppaan josta lähdimme ajelemaan takaisinpäin. Iitussa kaivattiin jo aurinkolippaa häikäisyä estämään. Joka mutkan takana oli edellistä upeampi maisema jota olisi pitänyt kuvata. Aurinko seurasi meitä, väylän jäällä lumipyörre tms joka otti sateenkaarenvärit auringosta. Palasimme kolmen korvissa ja kävimme suihkussa. Kohta jo Juha tulikin kotiin ja miehet vaihtoivat jonkun pistokkeen. Virpin kotiuduttua saimme maistaa Juhan eilen illalla keittämää porokeittoa, kylläpä olikin hyvää. Illalla poikkesimme vielä Juhan veljen kotona katsomassa työn alla olevia rekiä.
Huomenna aamulla pitää jatkaa matkaa, kyllä täällä on ollut niin mukavaa että pitää tulla toistekkin... jos kutsutaan 😇 Oikein suuret kiitokset Juhalle ja Virpille kaikesta huolehtimisestanne ja ennen kaikkea ihanasta seurasta. Unohtumattomat päivät.

22.1.2018 Kiiruna

Maanantai aamu ja Virpiä työt kutsui. Aamupalan jälkeen Juha otti meidät taas matkaansa ja ajoi kohti Kiirunaa. Parin tunnin ja muutaman pikku mutkan kautta saavuimme Kiirunan kaivoskaupunkiin. Rautamalmikaivos on kaupungin sydän.  Malmia kaivetaan niin että maa alkaa vajoamaan ja kaupungin keskusta joudutaan siirtämään toiseen paikkaan, aikataulusta en kuitenkaan päässyt perille. Juha vei meitä paikasta toiseen kertoen samalla paljon alueen olosuhteista ja ihmisten elosta siellä. Kaiken aikaa aurinko nousi taivaanrantaan antaen kaupungille lumoavan värin. Laskettelurinteen luota haimme komeat kuvauskohteet alas kaupunkiin.  Upea paanukirkkokin joudutaan siirtämään pois kaivoksen tieltä, saimme kuitenkin vielä vanhalla paikalla olevasta kirkosta mukavia kuvia. Kävimme Folkethusetissa, jonne oli rakennettu varsin valaiseva korkokuva kaupungista.
Lounastettuamme paikallisessa lounasravintolassa lähdimme  tapaamaan Juhan tuttavaa Akselia , mukavaa vanhaa herraa, joka kiehautti meille kahvit samalla kun rupattelimme hänen elämästään siellä Kurravaarassa. Mökki on komealla paikalla Muonion väylän (= joki+järviä) varrella ja sauna ihan rannassa.
Sieltä sitten kaupan kautta kotiin Jatuniin. Todella mielenkiintoinen ja antoisa kokopäivän retki. Juhan paikallistuntemus antoi meille paljon sellaista mistä emme olisi tienneet yhtään mitään jos olisimme käyneet Kiirunassa kahdestaan.
Virpi oli tullut töistä ja lämmitteli takkaa tullessamme. Ilta meni rattoisasti rupatellessa Juhan keitellessä huomista varten porokeittoa, johon minä kuorin perunat ja Virpi teki klimppitaikinan. Päätimme käyttää vieraanvaraisuutta vielä hyväksemme ja soitin Muonioon Anne-Marjalle että tulemme kahville sinne vasta keskiviikkona aamupäivällä. Nisse metsästi autollemme huoltoa ympäri pohjois-suomea ja sai sen lopulta perjantaiksi Kempeleeltä. Lähellä on aijemmilta matkoiltamme tuttu asuntohotelli Kievarinhovi...
Ulkona näytti olevan -29°C ja tähtiä taivaalla. Illalla ei vielä näkynyt revontulia, mutta aamuyöstä Nisse ne huomasi.

21.1.2018 Lampola saaressa

Aamulla ysin pintaan heräiltiin kauniiseen sunnuntai aamuun. Aamutoimien jälkeen lähdettiin katsomaan Juhan työmaata ja siellä olevaa kylää Ruotsin puolelle. Sieltä jatkoimme tutustumaan lampaankasvatukseen Muonionväylän isosaareen Kuttaisten kylässä. Siellä osuuskunta pyörittää 116 päistä lammaskatrasta, osuuskunnassa Juha  taitaa olla sydän ja aivot.
Lampaat olivat hankien keskellä ulkona ja lampolassa. Lampolasta ne pääsevät kulkemaan vapaasti ulos ja sisään. Kuulimme paljon mielenkiintoista asiaa lampaankasvatuksesta, osuuskunnan toiminnasta täällä ja EU:n projektien metkuista sekä uuden lampolan suunnitelmista. Juotiin iltapäiväkahvit lampolan toimistossa ja käytiin rapsuttamassa lampaita. Ulkona aurinko taas hemmotteli meitä  -20 °C pakkasessa. Sieltä lähdimme kotimatkalle Muonionjoen yli jäätietä pitkin.
Ilta istuttiin rupatellen ja tv:tä katsellen ja painuttiin pehkuihin. Minulle ei uni tullut heti ja kurkkasin ulos ikkunasta. Juutuin siihen tunniksi ihailemaan revontulia, ennenkuin maltoin ummistaa silmäni.

20.1.2018 Pahankiven laavulla

Herätessämme hyvin nukutun yön jälkeen ulkona oli  -18°C ja lunta sateli hiljalleen. Juha tuumasi että taas saamme jokapäiväisen lumemme. Jokapäivä on satanut muutama sentti lisää pehmeää pakkaslunta ja sitä alkaa olla metrin verran. Aamu meni verkkaisesti rupatellessamme ja Nisse touhusi innoissaan lumitöissä ja Juha teki moottorikelkkauraa päiväretkeämme varten. Virpi pyöräytti mustikkapiirakan muiden hommiensa ohessa.
Klo 11.30 puimme päällemme kaikki vaatteemme ja loput tuulenpuolelle kainaloon. Pakkauduimme rekeen kimpsuinemme ja kampsuinemme. Juha veti meidät moottorikelkalla Muonionjoen tölmällä olevalle Pahankiven laavulle. Maisema on satumaisen kaunis, aurinko yritti tulla esiin taivaalla ja koko maisema on hunnutettu valkeaan lumeen. Tämän kaiken kun saisi tallennettua muistoiksi huonompien päivien piristykseksi. Laavulle asettuessamme Juha virittelee tulet ja kiehauttaa nokipannukahvit ihanien vanilijapullien kostukkeeksi. Minä pyllähdin hankeen, puuterilumesta ei ollut ihan helppoa lyllertää paksuissa pukimissa ylös, mutta kahvintuoksu ja auringinsäteet antoi voimia ponnistaa taas pystyyn. Tulen loimua katselisi tässä porontaljojen päällä istuen ja rupatellen vaikka kuinka kauan. Kohta Juha taas kaivelee reppuaan ja palottelee kylmäsavustamaansa poronpaistia. Saamme paistaa nuotiolla paistinsiivuja, mitään näin hyvää en ole ennen saanut, vielä tätä kirjoittaessanikin vesi herahtaa kielelle vaikka maha on taaskin ihan täynnä. Kuvattavaakin riittää ja pakkanen nipistelee poskia. Uskomatonta mutta totta, minä sain kokea jotain unohtumatonta ja niin lumoavaa. Niinpä pakkauduimme taas rekeen ja huristelimme takaisin kotiin. Pellolla seisoskeli kaksi poroa syömässä ja ulkona oli -20°C.
Illalla söimme vielä aitoa poronkäristystä ja pottumuusia, voi kun olisi toinenkin maha.  Juha lämmitti pihasaunan jossa pääsimme vielä pesulle ja mahtaviin löylyihin. Väsy tuli aikaisin ja niinpä kiipesimme torniin yöpuulle kiitollisin mielin.

19.1.2018 Karesuvantoa kohti

Viivyttelimme aamulla, kävimme aamupalalla ja suihkussa. Palautin avaimet 10.30 ja kävimme vastapäisessä kaupassa. Koska meillä oli runsaasti aikaa niin pyörähdimme Pohjasselän tietä ihailemassa maisemia, korkeita nousuja ja laskuja. Sieltä suuntasimme Hetan Luontokeskukseen jossa oli mukava läpileikkaus historiasta tähän päivään, eläimet ja luonto näkyvästi esillä. Vaikuttavin oli Pappilan tekemä lintukokoelma. Ulkona -12 °C ja aurinko moikkasi taivaanvrannassa jatkaessamme matkaa Hetan tietä. Täällä kaikki moikkaavat iloisesti kuin vanhat tuttavat ja ovat todella ystävällisiä, jopa vastaan tulleen auton rekkarikin oli RIA-...  Muonionjoen vartta pohjoiseen lumisten maisemien halki, lintulaudan katolla oli ainakin 30 cm lumivaippa. Karesuvantoon tulimme n.13.00 ja poikkesimme sieltä Ruotsin puolelle sight seeingille ja takaisin. Rajabaarissa huoltoasemalla kävimme syömässä maukasta kassleria lounaaksi. Ajelimme jonkin aikaa katselemassa ympäristöä, vaaraa ja tunturia joka suunnalla. Aikamme pörrättyämme lähimaastoja tulimme Jatunin kylään Juhan ja Virpin kotiin joka odotti kutsuvana vaikka isäntäpari olikin asioillaan.
Asetuimme taloksi ja Juhan ja Virpin kotiutuessa kello olikin jo 18.00. Rupattelimme ja Virpi laittoi putkikeiton lämpiämään. Virpin eilisten synttärien kunniaksi taloon tuli myös tuttavapariskunta sopalle ja kahville. Putkikeitto on poron lihasta ja aortasta muutaman perunanlohkon kanssa tehty tosi maukas  ja melko rasvainen keitto.
Ilta meni hujauksessa jutellessa ja ennen yhtä menimme nukkumaan. Kuuden aikaan aamulla Nisse herätti minut katsomaan revontulia taivaanrannssa. Jatkoin vielä pari tuntia uniani.

Kuvia

Yritetään taas

18.1.2018 Norjan selkoset

Kalastajan majatalo Karigasniemellä oli oikein oivallinen meille. Aamupala oli hyvä ja monipuolinen vaikka olikin tehty vain meille kahdelle. Bookong comin mukaan se oli viimeinen vapaanaoleva huone... klo 9.30 ylitimme valtakunnan rajan innokkaina kohti uusia selkosia Norjan puolella. Komeaa on. Radiossa nainen kertoo tarinaa touhukkaana Saameksi, enkä minä ymmärrä yhtään mitään. Karasjoella on -21 °C pilvistä ja hämärää, ajelimme ympäri Karasjokea joka on mukavan ja toimivan näköinen paikka. Bensa näkyi olevan 16,35, mutta ei onneksi euroa.
Myöhemmin matkalla ihaillessamme maisemia ilma tuntui pehmeän mukavalle, vaikka pakkasta olikin -18°C. Monien eri eläimien jälkiä näkyi lumella. Uhkea tunturi ihan tien vieressä sykähdytti. Useita suuria hirviä oli tien tuntumassa syöpöttelemässä... tarkkana saa olla mitä lumipöllyn seasta sukeltaa konepellin eteen. Tunturien välissä yritin lähettää textarin veljelleni, mutta eihän se sieltä ennen Suomea minnekkään lähtenyt. Korppeja nähtiin siellä täällä pitkin lapin kairaa, karua ja kaunista laakeita erämaita. Välillä oli vaivaiskoivut mustia, nyt taas lumesta valkoisena. Kevyttä lumisadetta ja taivaalla auringonkajoa joka antaa pilville punertavat reunat. Näimme ensimmäisen porotokan järven jäällä, sen verran kaukana etten saanut kuvattua heitä.  Klo13.00 olimme taas Suomen kamaralla, Palojärvi oli kauneimmillaan kun pilvien taustalla aurinko pilkotti värjäten maiseman pastellisävyihin vaivaiskoivutkin hurmasivat silhuetissa. Suunnitellessamme Utahin reissuamme viime talvena Petsku sanoi että siellä loppuu adjektiivit kesken, niin tuntuu loppuvan täälläkin,  toistan kaiken aikaa itseäni.
Pallas-Ylläs kansallispuisto... klo 13.30 tultiin Enontekijöön, ulkona -14°C . Jusan tupa löytyi helposti. Paikka on ihan ok, perus hotellihuone. Nisse meni päikkäreille ja minä lähdin ulos kävelyksille. Palattuani lähdettiin hotelin ravintolaan syömään maukasta poronkäristystä. Huomenna kohti Karesuvantoa.

Kuvalähetyskokeilu taas

17.1.2018 AURINKOPÄIVÄ

Eilen iltakävelyllä oli komea tähtitaivas ja kirpakka pakkanen  ja toivoin taas revontulia... mutta ei vielä. Aamulla lähdettiin vasta 9.20 Holiday Clubin kunnon aamupalan jälkeen. Hotellissa oli paljon Aasialaisia ja useaa muutakin kieltä sai kuunnella, vaikkei hotelli täynnä ollutkaan. Nissen tapojen vaataisesti palattiin jonkin matkaa takaisinpäin ja käytiin Kiilopäällä katsomassa vaivaiskoivuja ja lumiveistoksia. Sieltä sitten kohti Ivaloa äänestämään ennakkoon, kun ei tiedetä vielä koska ollaan taas kotona. Ivalossa aurinko värjää taivaanrannan niin kaunein värein tunturien ympärillä. Äänestystilaisuus oli kunnantalolla. Siellä oli niin leppoisa tunnelma, äänestäjiä oli kokoajan jonossa odottamassa  vuoroaan rupatellen. Kaupassa paikalliset juttelivat keskenään kertoen että aurinko oli näyttäytynyt kaamoksen jälkeen ensi kertaa 3 - 4 päivää sitten. Kaamos on siis hellittänyt otettaan.
Inarissa tutkailimme kylän raittia ja käytiin kuvaamassa Alakoskella komeita vesihöyryjä. Inarista lähdimme Kaamasentietä kohti Karigasniemeä ulkona -20°C. Nellimissä lumoava näytelmä kun aurinko pilkisti juuri ja juuri tunturin takaa ja värjäsi hehkullaan talvisen maiseman, kuvistakin tuli upeita. Suuressa järvessä Kirakkajokikin höyrysi avoimena ja pakkasta oli -16°C. Ohitimme taulun jossa Lemmenjoki kutsuu 66 km:n päässä, se pisti miettimään ja komentamaan itseäni " nauti maisemista äläkä kirjoita kaiken aikaa, kun et pysty kuitenkaan tekemään kahta asiaa yhtä aikaa, etkä palaa tänne heti uudelleen".
Karigasniemellä olimme varanneet kievarista seuraavan yöpymispaikan Booking comin kautta. Isäntä oli unohtanut meidät, eikä paikalla ollut mitään yhteystietoja mistä kyselisi asiaa. Talo oli lukossa ja ikkunat jäiset... lähdimme takaisin keskustaan ja löysimme mainion majapaikan Kalastajan majatalossa. Siellä saimme netin taas toimimaan ja löysimme yhteystiedot kievariin... sovimme sattuneen ja kävimme kaupassa. Ulkona pakkanen kiristyy, nyt -22°C. Huomenna Norjan läpi Enontekijölle.

16.1.2018 Kylpylänautintoja kohti

Eipä ne eilisetkään kuvat lähteneet 😠. Jatkan silti kirjoittamista 🙌
Aamukahvin ja pakkaamisen jälkeen Pyhä jäi taakse. Kymmeneen mennessä piti lähteä, mutta Nissen kaasujalkaa kutitti taas niin kovaa että starttasimme jo ennen 8.30. Ohi Rykimäkeron, kohti Sodankylää, josta Saariselälle. Lunta satelee -10 °C. Yhdeksän aikaan alkaa pimeys hellittää, pyörähdimme katsastamassa myös Luoston aamua joka ei ainakaan vielä ollut kunnolla käynnistynyt. Tuuli pöllyttää lunta ja tiet on jäisiä ja liukkaita. Navi käski kääntymään Sillankorvantielle, mutta se oli umpihankea ja kohta jo tultiinkin E75 Rovaniementielle. Klo 9.30 auton sisällä en tarvinnut enää valoa kirjoittaakseni muistiinpanojani. Orakoskella mainoskylttin mukaan myydään hillaa, Sodankylän raitti on hiljainen. Taulu kehotti " Vie terveisiä meiltä" siispä terveisiä 👄. Porot on aamuappeella Kerkilössä ja turistibusseja tulee vastaan silloin tällöin. Peurasuvannossa iso joki on sulana. Lyhyt tauko tuulen riepoteltavana liukkaalla P-paikalla voikkareita nauttien.  Noin 60 km ennen Saariselkää opstetaulut on niin lumisia etten nähnyt minkä ison veden yli taas mentiin, Tankavaaran kultakylän paikkeilla kuusimetsää ja alkaako koivut jo kutistua, siltä vähän näyttää. Vuotsossa vanha Kesoilin mainostaulukaan ei kylää vilkastuta, mutta tienviitoissa on jo Saamea.
Puolenpäivän aikoihin saavuttiin Saariselälle ja katseltuamme ympäristöä puolisen tuntia saimme avaimet varaamaamme huoneeseen. Yhdeltä olin jo kylpylän portilla. Viihdyin siellä neljään asti lillumassa. Illalla vielä happihyppelylle niin kyllä taas kelpaa huomenna suunnistaa Karigasniemelle.

15.1.2018 Tunturissa tuulee

Herättiin taas ajoissa ja tehtiin aamureippailu jolla käytiin katsomassa lähempää alueen komeita lasihyttejä. Ne on tosi hienon näköisiä ja melkoisen hinnakkaita petipaikkoja. 9.00 lähdettiin kohti Sallaa Rukan rinteiden ohi ja ennen kymmentä ylitettiin Lapin raja ja kohta Oulankajoki. Ilma on yhtä harmaan pilvinen kuin eilenkin, mutta paljon tuulisempi. Liikennettä on harvakseltaan, ilma -4C°. Kaunista joka tapauksessa, Oulangassa jänkäjääkärien muistomerkki ja kohta jo Pohjois Euroopan itäisin tunturi Salla näkyy komeana. Yhtä komeaa kuin eilenkin vaikkei kuvia tule enää otettua yhtä paljoa 😄. Sallasta itärajan tuntumasta Savukoskelle. Sallassa kävin aamukahvilla ja nautin maan mainiot poropiirakat. Vein Nisselle evääksi kaksi piirakkaa autoon ja hän tapojensa mukaan ahmaisi heti toisen ja komensi minua hakemaan lisää ainakin viisi matkaevääksi ennenkuin edes parkkiruudusta lähdettiin. Tiskillä oli taulu jossa luki " Jos suututat kokin, annokset pienenee".
Kotalassa vetokoirat oli parkissa molemmin puolin maantien pientareella, pelästyttiin että yksi hyökkää auton alle, ennenkuin tajuttiin että ne oli tukevasti lieassa. Ensimmäiset porot nähtiin Särkelässä pellolla syömässä ja vähän myöhemmin kolme poroa hölkkäsi tiellä yrittäen päästä metsän puolelle riista-aidan läpi. Tunturituulet on putsanneet melko tehokkaasti puita lumesta. Surullisen paljon on tienvarsilla savuttomia tupia. Kyllä ne tiet on vaan täälläkin pitkiä ja suoria, vähän niinkuin "kotona ameriikassa". Savukoskella ohitettiin partisaanien uhrien muistomerkki ja siellä Kemijoellakin oli takki päällä. Panssarivaunuesteitä sanoi Nisse, joitain merkkejä lapin sodasta...
Iltapäivällä saavuimme Pyhätunturin juureen ja löysimme mainion yöpymispaikan Ukko pyhimyksen. Saunoimme ja laitoimme tulet takkaan paistaen makkaraa Riian olusen kera ja Nisse Cociksensa kera.

15.1.2018 Tunturissa tuulee

Herättiin taas ajoissa ja tehtiin aamureippailu jolla käytiin katsomassa lähempää alueen komeita lasihyttejä. Ne on tosi hienon näköisiä ja melkoisen hinnakkaita petipaikkoja. 9.00 lähdettiin kohti Sallaa Rukan rinteiden ohi ja ennen kymmentä ylitettiin Lapin raja ja kohta Oulankajoki. Ilma on yhtä harmaan pilvinen kuin eilenkin, mutta paljon tuulisempi. Liikennettä on harvakseltaan, ilma -4C°. Kaunista joka tapauksessa, Oulangassa jänkäjääkärien muistomerkki ja kohta jo Pohjois Euroopan itäisin tunturi Salla näkyy komeana. Yhtä komeaa kuin eilenkin vaikkei kuvia tule enää otettua yhtä paljoa 😄. Sallasta itärajan tuntumasta Savukoskelle. Sallassa kävin aamukahvilla ja nautin maan mainiot poropiirakat. Vein Nisselle evääksi kaksi piirakkaa autoon ja hän tapojensa mukaan ahmaisi heti toisen ja komensi minua hakemaan lisää ainakin viisi matkaevääksi ennenkuin edes parkkiruudusta lähdettiin. Tiskillä oli taulu jossa luki " Jos suututat kokin, annokset pienenee".
Kotalassa vetokoirat oli parkissa molemmin puolin maantien pientareella, pelästyttiin että yksi hyökkää auton alle, ennenkuin tajuttiin että ne oli tukevasti lieassa. Ensimmäiset porot nähtiin Särkelässä pellolla syömässä ja vähän myöhemmin kolme poroa hölkkäsi tiellä yrittäen päästä metsän puolelle riista-aidan läpi. Tunturituulet on putsanneet melko tehokkaasti puita lumesta. Surullisen paljon on tienvarsilla savuttomia tupia. Kyllä ne tiet on vaan täälläkin pitkiä ja suoria, vähän niinkuin "kotona ameriikassa". Savukoskella ohitettiin partisaanien uhrien muistomerkki ja siellä Kemijoellakin oli takki päällä. Panssarivaunuesteitä sanoi Nisse, joitain merkkejä lapin sodasta...
Iltapäivällä saavuimme Pyhätunturin juureen ja löysimme mainion yöpymispaikan Ukko pyhimyksen. Saunoimme ja laitoimme tulet takkaan paistaen makkaraa Riian olusen kera ja Nisse Cociksensa kera.

14.1.2018 kuvia

Kuvia jos ne nyt sitten lähtee...

14.1.2018 Kohti Rukajärveä

Aamu on niin kaunis valjetessaan lumien keskellä. Aamupalat, tiskaus, petaus ja pakkaus... eikun menoksi. Kävelin vaaran rinnettä alas ihaillen tien päälle taipuneita puita, koko metsä kuin jättiläisen kermakakku.
Kymmenen aikaan saavuimme Hyrynsalmella poronhoitoalueelle, vaikkemme poroja näekkään. Seitenjärven virtapaikka sulana, muuten kyllä takki päällä. Taivas on harmaa ja maisema komean utuinen, vaaroja ylös ja alas... Kuusamon alueelle tultaessa orava juoksee tien yli, reissun ensimmäinen bongaamamme villieläin.  Emäjoki ja Iijoki mutkineen on pakko kuvata. Kahden korvissa poikkesimme Kuusamon keskustassa syömässä ja kaupassa, ennen kolmea saavuimme seuraavaan yöpymispaikkaan Rukajärvelle Papintaloon. Mukava pienehkö alue jossa kuitenkin ulkolaisia turisteja nauttimassa luonnon rauhasta. Pihapiirissä on rakennettu igluja, joihin pääse halutessaan nukkumaan jäisiin peteihin porontaljojen päälle ja vieressä mukava kota makkaranpaistoon. Alueella on myös lasikattoisia majoja revontulien ihailuun kun niitä joskus taivaalla loimottaa. Toistaiseksi me katselemme niitä telkkarista Peltsin ohjelmasta.  Sauna odottelee seinän takana iltaohjelmaksemme. Tämä on myös SFC vaunualue järven rannassa, jossa näytti olevan muutamia vaunuja majoittuneena nytkin.

Laitan taas eri postaukseen kuvia, eilenkään en saanut lähtemään niin montaa kuin halusin, mutta edes muutama ja facessa on sitten vähän lisää.

Jättiläisen maata kohti kuvin

13.1.2018 Lapin lumiin

Olimme syksyn mittaan suunnitelleet Lapinmatkaa. Tapasimme Caravan-messuilla Lahdessa Virpin ja Juhan joille kerroimme ajatuksistamme. He kutsuivat samantien meidät heidän luo kylään Karesuvantoon käsivarren puoliväliin.
Pienen suunnittelun jälkeen päätimme tehdä tammikuussa muutaman viikon turneen Priussillamme ja varasimme kahdeksi ensimmäiseksi yöksi nukkumapaikat.
Tänään siis pakkasimme auton aamuvarhain ja starttasimme klo 6.30 lumisen kauniista Lahdesta kohti pohjoista. Mikkelissä pysähdyimme kauppaan ja klo 8.50 Punaisen piipun kievariin aamukahville. Paikallinen ukkokööri oli kokoontunut ilmiselvästi joka aamuiseen palaveriinsa ja joku osti täyteen ahdetun muovikassillisen leipomotuotteita kuudella eurolla. Päivä valkenee leppoisissa tunnelmissa pikkuhiljaa, luntakin on suunnilleen saman verran kuin Lahdessa. Klo 10.40 haettiin Partaselta Kuopiosta maan mainiota kalakukkoa matkaevääksi ja jossain tankattiin lyhyellä tauolla. Vihdoin 14.30 saavuttiin Jättiläisen maahan Paltamoon.
Uskomattoman komea paikka... uutisissakin viime päivinä paljon puhuttu tykkylumi on tehnyt maiseman lumoavaksi. Paikka on vaaran laella ja Oulunjärvi näkyy vaaran juurella. Pieni majoituspaikka jossa on joitain mökkejä ja päärakennuksessa huoneistoja. Edustussauna hulppealla maisemalla ja savuntuoksuinen laavu makkaranpaistoon. Käsinkosketeltava rauha, ei ravintola- tai kauppahulinoita. Ehkä ainoa harmin tuntu tuli pilvisestä säästä, mutta eihän sitä täydellisytä voi vaatiakkaan reissun ensimmäiseltä yöpymiseltä. Ulkona on viitisen astetta pakkasta ja ikkunassamme kauniit jääkukkaset. Kaikki mitä tarvitsemme yhdeksi yöpymiseksi, huomenna kohti Rukaa, vaikkei täältä malttaisi vielä lähteäkkään.

Yritän liittää muutaman kuvan erillisellä postauksella...