30.4.2018 Itävallasta Tsekkiin

Tupakan hajusta huolimatta hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteinä. Voi sanoa että tämä oli reissun epäsiistein paikka hämähäkin verkkoineen kaikkineen. Maatalon lehmätkin näyttivät likaisilta ja pilttuut huonolla luonnilla. Ympäristön lemu oli sen mukainen, vaikka olen vieraillut suht paljon karjatiloilla niin.... Maisema oli upea kun ei katsellut piahaa, vaan alppiniittyjä ja vuorenrinteitä. Aamupalasta olisi vielä pitänyt maksaa erikseen niinpä päätimme lähteä niine hyvinemme klo 6.45 kauniiseen ja raikkaaseen +10°C vuoristoilmaan.

Kyllä on serpentiiniä vapun kunniaksi fiilistellä. Kävin huoltiksella varmistamassa että Itävallan moottoritiemaksu on voimassa 10 pv samalla kun ostin meille aamupalasämpylät. Wien ohitettiin kymmenen korvissa. Maisemat tasoittuivat harmikseni ja ilma oli jo +25°C. Liikennetä oli neljällä kaistalla suuntaansa ja rampit päälle. Olenkohan jo tottunut Amerikan reissuilla suurkaupunkien liikenteeseen kun ei pelottanut ollenkaan niin kuin Sant Diegossa 😲

Moottoritiet ohittavat (tai alittavat Wienissä) hienosti suurkaupungit ja jo klo 11.00 olimme Tsekissä. En taaskaan huomannut rajatulleja missään. Ennen rajaa sain ostettua Tsekin moottoritiemaksulapun 19 € kymmeneksi päiväksi. Itävallan lippu piti laittaa kuskin puolelle tuulilasiin ja Tsekin lippu pelkääjän puolelle. Pysähdyttiin kohta rajan jälkeen laittamaan kevyempää päälle ja puskapissalle.

Peltoja, peltoja... Loppupäässä ajoimme uutta moot.tietä jota navi ei tunnistanut vaan komenteli kääntymään milloin vasempaan milloin oikeaan, mutta onneksi ennen kuin piti poistua moot.tieltä se taas löysi reittimme. Löysimme pienen haeskelun jälkeen perille Pension Brusenkaan, Brusnen kylään. Bookoing comin antamaa osoitetta joutuu ajoittain kirjoittamaan luovasti. Nytkin luulin kylän nimeä kadun nimeksi... Pension on todella viehättävä majatalo. Talo on vanha ja pidetty huolella, vanhaa kunnioittaen. Rekvisiittana on paljon talonpoikaisantiikkia. Alakerran ravintola on tosi hyvä ruokapaikka kenelle vaan, ei tosin (onneksi) pizzaa eikä hampurilaisia. Joka paikka on viimesenpäälle siistissä kunnossa ja viihtyisää. Hinta/laatu kohdillaan.

Nyt klo 22.00 vappua juhlimaan nukkumatin matkaan.

29.4.2018 Mutkien kautta Itävaltaan

Aamulla lähdettiin pois Pulasta, onkohan loppuelämä nyt sitten vaivattomampaa? 😆 Koska tälle päivälle tulee taas aika ajaminen, päätettiin käyttää moottoriteitä. Slovenian rajalla huomasimme rahanvaihtopaikan jossa saimme vaihdettua loput kunat euroiksi, jopa kolikot. Olimme säästelleet kunia lähinnä tiemaksuja varten, mutta nyt niistä jouti luopumaan.Slovenian kautta ajoimme Italiaan jossa meidän piti tehdä vähän pidempikin lenkki, mutta minä hosuin heti rajan ylityksen jälkeen naviin lopullisen osoitteemme Itävaltaan ja navi ohjasi meidät sitten suht pikaisesti takaisin Slovenian puolelle. Tuli  ajeltua läpi Slovenian moottoriteitä pitkin. Ostin vaaditun vinjetin = moottoritiemaksu 15,- eur. näppärästi huoltoasemalta ja niin saatoimme huristella hyviä  teitä läpi kauniin maan kohti alppeja. Lublijanan jälkeen vuoret muuttuivat lumisiksi alpeiksi. Juuri ennen Itävallan rajaa tulimme matkamme tähänastisesti pisimmän tunnelin alkuun 7864 m. Tunneliin vaadittiin tunnelimaksu 7,20 eur. ja samalta kopilta sain ostaa Itävallan Vinjetin 9,-eur. Raja ylitettiin kohta tunnelin toisella puolella.

Kroatian ja Slovenian rajalla Kroatian poliisi tutki passin tarkkaan ja seuraavan kopin Slovenian poliisi totesi " ai Suomesta, hyvää matkaa" Italian rajalla ei kyselty mitään ja taas Sloveniaan mennessä toivotettiin Suomen passille hyvää matkaa. Sloveniasta Itävaltaan ei passeja katsottu.

Itävallan eteläistä autobaanaa pitkin +24°C pysähdyttin P paikalle välipalalle ja jatkettiin taas matkaa ohi huikeiden maisemien. Alpit näkyi kaikkialla kuten myös kirkkoja ja linnoja tuhat määrin. Loppupätkä menikin jo pienemmillä vuoristoteillä nautiskellen maisemista. Löysimme vaivattomasti seuraavaan majapaikkaamme, tällä kertaa maatilamajoitukseen.  Paikka on varsin eksoottinen vuoristssa. Kyllä täällä yhden yön viettää... vaikka huone haiseekin tupakalle ja vähän huonosti siivotulle. Sänky on ok ja tarvittavat tilat löytyy.

Kävimme vielä aikaa tappaaksemme ympäristökierroksella komeissa vuoristokylissä. Sunnuntain kunniaksi emme löytäneet avointa kauppaa emmekä sopivaa ruokapaikkaa joten tämä päivä mentiin sämpyläpainotteisesti. Täällä puhutaan vain saksaa jota minä en osaa joten se lisää haasteita.  Tiet on olleet tosi hyvässä kunnossa.

27 ja 28.4.2018

Perjantai aamu oli vähän viileämpi, tosin nousimme jo 6.30 ja ulkona +12°C, ihan hyvä ajokeli. Isäntäpari tuli autolle asti saattelemaan meitä ja vaikutti siltä että olimme puolin  tosi tyytyväisiä vierailuumme. Ajelimme Rijekaan asti komeita vuoristoteitä joissa olimme jo aiemmin ajelleet. Kymmenen korvissa ohitimme Rijekan ja ulkona oli +20°C. Taas ollaan ihan erilaisissa maisemissa, ohitimme juuri Kroatian Rivieeran. Tietullit ohitimme jo tottuneesti ja tulimme jopa 5 km pituisen tunnelin läpi, niitä oli monen pituisia. Lähestyessämme Pulaa puut olivat täydessä kukassa ja tuoksut huumaavia. Oliivipuita alkaa myös olla. Klo 11.40 olimme Pulassa. Pienen haeskelun jälkeen huomasimme pubin josta piti hakea avaimet. Siellä odottelimme 10 min. kun isäntämme saapui hakemaan ja saatelemaan meidät perille.

Asunto on oikein viihtyisä kolmio kaikilla herkuilla. Olimme kuulemma hänen esnimmäiset vieraansa. Talo on vanha ja sijaitsee rauhallisella alueella pari km keskustasta. Asunto on kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ole hissiä, mutta pikku kiipeäminen tekee vain hyvää autossaistumisen jälkeen. Isäntä puhui sujuvasti englantia joten ymmärsimme toisiamme ja hän halusi auttaa meitä jos mitä tarvitsemmekin, saisimme hänet kiinni puhelimella. Majoituimme ja huokasimme hetken ja lähdimme autolla tutustumaan ympäristöön. Kiertelimme Adrianmeren rantoja ja katsastimme kaupungin sivukatuja. Kävimme välillä lounastamassa ja lähdimme vielä lähikaduille käppäilemään. Ihania pikku katuja ja kujia vaikuttavine vanhoine rakennuksineen. Silmiinpistävän paljon tuli vastaan pyörätuolien, rollaattorien ja kainalosauvojen kanssa ihmisiä. (sotamuistoja?)

Menimme taas ajoissa nukkumaan ja aikaisin aamulla tuli sähkökatko. Minähän en sen päälle mitään ymmärrä, mutta Nisse osasi taas katsoa oikeat paikat ja kertoi että vikavirtasuojat oli lauenneet...

Lauantaina lähdimme aamusta pörräämään pitkin komeita merenrantoja ja kolusimme vanhaa kaupunkia. Katsastimme vanhan amffiteatterin, torin ym. Nähtävää riittää, kuka minkäkin laisesta on kiinnostunut. Kiertelimme useammallakin leirintäalueella joissa tasot vaihtelivat aika tavalla, useimmat hyvin lähellä merta. Joka paikka odottelee vielä turistikauden alkua, ehkä 3 - 4 viikkoa vielä. Näimme toki, varmaankin lauantain  ansiosta, useita matkailuautoja, Italiasta, Saksasta, Sloveniasta ja olipa yksi Ruotsalainenkin auto. Pyöräilijöitä oli myös paljon liikkeellä,  harrastelijoita ja kilpapyöräilijöitä.

Ajelimme taas pikkukujia ristiin rastiin, eipä tällaisestakaan paikasta olisi mitään tiennyt ellei Nisse olisi kurvannut katsomaan. Turistikeskuksissa näkyi muutama istutettu palmu, eivät ne vaan minusta tänne kuulu. Rannat ovat kallioisia ja täynnä ihania koloja jonne on hyvä mennä "rauhassa" ottamaan aurinkoa. Uimaportaista huomasi hyvät uimapaikat, vesi taisi olla vielä vilpoista kun en nähnyt missään ketään uimassa, yksi kuivasi juuri itseään....

Kävimme testaamassa paikallista auton itsepalvelupesulaa, joka toimi ihan moitteettomasti, meiltä vain loppui sopivan kokoiset kolikot kesken eikä eurot kelvanneet. Saatiinpahan pölyt kuitenkin pois. Tulimme pizzerian kautta kämpille vähän huilahtamaan ja pesin vähän pyykkiäkin, niin taas kelpaa.

26.4.2018 Ogulin ympäriajo

Aamulla nukuin yli 8.00, laittelin aamupalat ja tein kaikessa rauhassa aamutoimet. Otin terassilla aurinkoa kaffekupposen ja Nissen kanssa nauttien kesäaamusta +24°C. Pikkuisen piti malttaa ettei polta nahkaansa näin alkukesästä. Ennen puoltapäivää lähdimme katsomaan lähimaastoa. Ajelimme Ogulin keskustaan jossa on historian havinaa, linnake ja sen komeat muurit ja useampikin kirkko. Rauhallisen näköinen meininki. 10 km päässä on kaunis järvi uimapaikkoineen, veneineen ja kalastelijoineen. Kiersimme järven kokonaan ja sieltä suuntasimme vuoristotielle. Kilometrejä ei kertynyt paljoakaan, mutta hurahtihan siina tunti jos toinenkin upeissa maisemissa. Koko seudulla on siistiä, niin pihoilla kuin kaduillakin. Pihoilla ahkeroidaan innokkaasti ja niihin on keksitty paljon humoristisia ja veikeitä yksityiskohtia kasveista, puuveistoksista jne tehtyjä eläin- ja satuhahmoja ym. ym. ohikulkijan ihailtavaksi.

Palattiin pankin ja kaupan kautta kortteeriimme. Kohta talon emäntä toi itse tekemäänsä kirsikkakakkua, kirpeää ja hyvää. Vähän myöhemmin juttelimme google-kääntäjän avustuksella omista asioistamme ja oloistamme. Hän toi vielä kimpun huumaavan tuoksuisia syreenin oksia ja erilaisia mausteyrtteja omasta kasvitarhastaan.

Illan tullen taivas pilvistyi, saas nähdä sataako yöllä.   Huomenna sitten nokka kohti Pulaa, toivottavasti emme kuitenkaan ole pulassa.😃

24 ja 25.4.2018 Slovakiasta Unkariin, Sloveniaal ja Kroatiaan.

Tiistai aamuna starttasimme hyvissä ajoin, jo ennen kuutta. Ajelimme läpi alavan Unkarin pilvisessä säässä ulkona +18°C. Näimme suuria jokia ja suuria jalkapallokenttiä varsin hyvien ja hyvin opastettujen teiden varsilla. Maa oli silmissäni vauraamman näköinen maa kaupunkien kauniine vanhoine rakennuksineen. Olimme taas valinneet naviin "vältä moottoriteitä" ja niinpä ajelimme paljon pikkukylissä vaikka mahtuihan matkaan muutamia isompia kaupunkejakin.

Klo 9.05 ylitimme Slovenian rajan, euromaahan! Heti rajan jälkeen eteen tuli tuttu ja turvallinen Lidl, josta hain sämpylät ja banaanit, aamupalamme tänään. Sloveniaan tutustuminen jäi varsin vaatimattomaksi kun jo klo 10.00 olimme Slovenian ja Kroatian rajalla. Ensin ajoimme Slovenian kopin luo jossa poliisi tarkasti passimme varsin tarkkasilmäisesti ja ohjasi meidät seuraavan kopin luukulle muutaman metrin päähän. Siellä olikin Kroatian poliisi tarkastamassa tarkkaan passimme ja toivotti hyvää matkaa. Harvoin enää passia tarvitsee esitellä autolla ajellessa, mutta ei tuo nyt ollut sen kummempi juttu.

Kroatia on siis 8. maa tällä reissulla ja ulkona +20°C pionit komeassa kukassa, maisema muuttuu selkeästi mäkisemmäksi. Puolilta päivin ajelimme Zagrebin läpi, vanha kaunis kaupunki. Vähän väsähtäneinä saavuimme iltapäivällä Oguliin ja navi ohjasi meidät Apartment Gorska vilaan, joka osoittautui suureksi kolmikerroksiseksi omakotitaloksi. Leuka loksahti auki kun emäntä toivotti kädestä pitäen tervetulleeksi ja lähti esittelemään yli 100 m2 lukaalia talon alimmassa kerroksessa. Kaksi suurta makuuhuonetta, olohuone keittiö ja kylpyhuone jossa myös pesukone. Ulkona kahdella sivulla oleva mahtava terassa jne. Päätimme heti jäädä kolmeksi yöksi tänne. Vaikka yhteistä kieltä ei olekkaan niin google kääntäjän avulla isäntäväen vieraanvaraisuus tuli mahtavasti esiin. Vuorokausimaksu jäi n.30,-€.

25.4. Keskiviikkona teimme hienon päiväretken Rijekan suuntaan. Katsastimme Adrianmeren rantoja ja rannikkoa. Ajoimme pikkuteita 3,5 h kuin luonnonpuistossa ja takaisin moottoritietä 1 1/2h. Moottoritiellä oli pieni tullimaksu 22 kunaa. Olin käynyt vaihtamassa  paikallista rahaa joten tällaiset pikku lisämaksutkin hoituivat mainiosti. Menomatkalla luonnonkauneudessa poliiseilla oli ratsia käynnissä. Pysäyttivät ja pyysivät ajokortin ja auton paperit. Aikansa niitä katseltuaan toivottivat turvallista matkaa. Jonkun matkan päässä oli puinen merkki missä oli villisian kuva ja kohta samanlainen peurasta... ei se kuitenkaan liikennemerkkikään ollut ?

Vuorilla oli hienoja pysähdyspaikkoja, löydettiinpä camping aluekin, oli vielä kiinni. Useassa kohdassa käet kukkui innoissaan. Hiihtokeskus oli myös lumeton ja kiinni. Keskellä tietä oli lehmiä kai karanneet lähistöltä. 12.40 olimme Rijekassa ja Adrianmerellä. Upeaa, kukkia, pihoja = turistikeskus.

Paluu moottoritietä jossa pitkiä tunneleita, pisin taisi olla lähelle 3 km. Tylsä pätkä, mutta jo oli taas nähty niin paljon. Kaupan kautta majapaikkaan ja pyykille.

23.4.2018 Lähelle Unkarin rajaa.

Varasimme illalla seuraavan majoituksen Komarnosta, läheltä Unkarin rajaa, guest house Meat Heds Pub. 25,- /yö, jota kohden lähdimme klo 8.30 hyvästä ap pöydästä kauniiseen maalaismaisemaan. Poikkesin huoltiksella hakemassa 1 1/2 l jaffan tapaista 0,90 eur ja tankkasimme samalla. Ajelimme monien pikkukylien läpi ja niitä katsellessa välillä hyvinkin vaatimatonta ja toisaalla luxusta asumusta ja elämistä, pisti miettimään omia pikkumurheita ja laittamaan ne omaan arvoonsa.

Onneksi Nissellä on vielä jäljellä pelisilmää liikenteelle. Taas tuli vastaan yksi ohittelija jolloin Nisse sai painaa jarrua reippaamman jälkeen. Kokonaisuudessaan tiet ovat olleet varsin hyvässä kunnossa, huomattavasti parempia kuin 2013. Hurjastelijoita riittää kaikkialla maailmassa pilaamassa mukvaa matkantekoa. Klo 10 aikaan ihailimme sireenien kukintaa kun ulkona oli +22°C.

Nyt olemme taas route 66:lla, täällä myös E77. Eipä vaan ole autonromuja näytillä tienvarrella. Rypsipellot täydessä loistossaan kullankeltaisena laajoilla pelloilla taivas kevyessä pilviharsossa. Maatalousyrittäjä/omenanviljelijä/ravintoloitsija ym. laitteli nurkkiaan kuntoon turistikautta varten. Pihalla töötötti hanhet, kanat kotkotti ja kukko kiekui. Kohta tuli muutama vesipisara tuulilasiin ja hevoskastanjat kukkivat. Näimme kaksi jänistä loikkimassa tien yli ja taivaalla lenteli suuri haukka kun odottelimme tasoristeyksessä junan ohitusta.

Svaty Peterissä nähtiin jo viiniköynnöksiä poiketessamme jätskillä. 12.30 majoituimme ja ennen kahta lähdimme kierrokselle kohti Unkarin rajaa ... oho jo olimmekin Unkarissa jossa ulkona +29°C. Bensa näytti olevan 370 forinttia, kun 310 forinttia on 1 euro.  Palasimme takaisin Slovakian puolelle ja jatkoimme kierrosta. Lauma joutsenia lepuuteli vesialtaassa pellolla, ovatkohan matkalla Suomeen? Näin myös komean joutsenen pesässään. Vielä näkyi myös haikaroita pesissään poikastensa kanssa, vaikka luulin ettei niitä olisi täällä enää.

Shortsit ja uikkarit oli pakko kaivaa takakontista esiin samalla kun hain puhtaita vaihtovaatteita. Majoituspaikkaan palatessamme kävimme murkinalla talon ravintolassa. Kaksi hyvää ja runsasta ateriaa oluen ja kahden veden kanssa n. 15 euroa.... hyvää oli.

Aamulla lähdetään ajoissa ja ajellaan Kroatiaan asti, toivottavasti ulkoa kantautuva liikenteen melu hiljenee yöksi.

22.4.2018 Vuoristoteitä Banska Bystricaan

Sunnuntai-aamuna normi aamupalan jälkeen klo 7.45 lähdimme taas liikkeelle kohti lumisia vuoria ja ulkona +13°C. Ajelimme usean laskettelukeskuksen ohi, niissä vanhaa ja uutta mökkiä ja hotellia. Jotkut oli varsin hiljaisia ja toisissa oli osattu hyödyntää niin patikoitsijoiden kuin pyöräilijöidenkin tarpeet. Yhdellä keskuksella oli kapearaiteinen vuoristojunarata. Vuoripurot oli täynnä vettä ja porina ja kohina oli mahtavaa. Purojen kohina ei kuitenkaan pystynyt peittämään valtavaa konserttia... tititityy.

10.20 tulimme B.Bystricaan ja ilma oli +20°, klo 11.00 hotellille jossa varauksemme oli valmis, mutta avaimen saisimme vasta klo 12.00. Lähdettiin siis katselemaan ympäröiviä kyliä. Pikkukylät oli hiljaisia, olisikohan ollut kirkonmenojen aika. Kevätesikot ja muut kevään kukat loistivat auringossa. Monessa pihassa näkyi pari lammasta ruohonleikkureina.

Puoliltapäivin majoittuminen kävi hienosti ja Nisse meni nokosille, minä lähdin ulos ihailemaan pihapiiriä. Villa 27 on erikoistunut lapsivieraisiin. Ympäristö on täynnä temppuratoja ja puuhapaikkoja kaiken ikäisille ja tasoisille. Minigolfrata kiemurtelee todella vaihtelevasti ollen reilun kokoinen ja hauska. Pihalla on pieni uima-allas ja kaikenlaista hauskaa yllätystä. Luonnonkiviin tehtyjä eläin- ja satuhahmoja kukkaistutusten keskellä. Ne huomaa kuin sattumalta ja suu menee väkisinkin hymyyn. Ja monta muuta yksityiskohtaa.

Talon ravintolan hyvän lounaan jälkeen käytiin B Bystricassa ajelemassa. Lämmintä oli jo +27°.Iso paikka se tämäkin on terästehtaineen kaikkineen. Käväisin Lidlissä hakemassa vettä ja jätskit. Hieno kesäpäivä se tämäkin. Parasta varmaan vuoristotiet ja pikkukylät.

21.4.2018 Slovakia ja vuoristo

Aamulla 8.20 ulkona +17°C ja nokka kohti Slovakiaa (ei siis Sloveniaa, niinkuin eilen kirjoitin!!!) Aamupala oli tosi runsas ja hyvä, tämän Puolalaiset kyllä hallitsee.❤ Omenapuiden kukkiessa lähdemme siis täydella vatsalla eteenpäin. Kirkkoja on paljon ja niilla on hyvin monimuotoinen arkkitehtuuri, joitain voisi jopa kuvitella voimalaitokseksi ellei olisi isoa ristiä katolla. Suurin osa todella tyylikkäitä oli ne sitten moderneja tai historiallisia. Hautausmaat ovat pieniä ja aivan täyteen ahdettuja sekä varsinaisia kukkameriä.

Klo 10.20 ylitettiin Slovakian raja. Euromaa! Tuli heti jotenkin varmempi olo. ☺ naviin ohjeeksi "vältä moottoriteita" ja klo 10.40 ensimmäiset serpentiinit Euroopan minialpeilla, Tatravuoristossa. Kyllä Nissen taas kelpaa ajella. Klo 12.00 ulkona +22°C ja 12.50 jo +25°C Vuoristo on täälläkin taas aivan omanlaistaan ja komeaa. Vanhoja linnoja on tosi paljon kuten myös kirkkoja. Slovakian puolella on vielä paljon huonokuntoisia asumuksia eikä maatalouskaan kukoista niinkuin Puolassa. Olisikohan tiet tärkeysjärjestyksessä menneet etusijalle. Komeita moottoriteitä, joissa valtavia siltarakennelmia.

Saavuimme Popradiin jossa saimme haeskella seuraavaa yöpymispaikkaa pidemmän kaavan mukaan. Lauantain kunniaksi täällä on paljon suuria häitä ja hotellit buukattu täyteen. Löytyihän sitten lopultakin oikein viehätävä hotelli/mökkikylä =>villas jossa oikein avulias ja herttainen henkilökunta. Pihapiirissä on erillinen ravintola jossa saimme maittavan päivällisen. Aurinko on lämmittänyt koko päivän, niin että täällä oli +26° kun tultiin ja parvekkeeltamme avautuu mahtavat lumivuoret aivan nenän edessä.

20.04.2018 Puolan itärajaa etelään

Bialystokista Lubliniin jne...
Aamulla 8.30 mahtavan ja totutusta ihan erilaisen aamupalan jälkeen ajamme läpi vehreän kaupungin. Ulkona +11°C. Hotelli oli hyvä, erityiskiitos sängystä, leveä ja hyvä patja. Siispä mainiot yöunet takana jälleen. Läpi kauniiden kylien, haikaranpesien ohi vähäisessä liikenteessä. Ihmettelin omituisia palloja puissa. Alkumatkasta kun näin niitä niin ajattelin että ne ovat samanlaisia jonkun sienen aiheuttamia tuulentupia kuin Suomessakin näkee. Nyt kun lehti on puhjennut puihin niin näissä palloissakin on lehdet... ei aavistustakaan mitä ne on, kun niitä on eri lajisissa puissa jopa koivussa. Aika metkan näköisiä, joissain puissa niitä on todella paljon, halkaisijaltaan 10-30 cm (arviolta). Laitoin facebookiin muutaman kuvan niistä. Tänne kun en enää saa kuvia julkaistua. Puita ihaillessani lintujen sirkutus oli mahtavaa (uudet kuulolaitteeni vielä lisäsi aistimustani).

Valkoiset ja punaiset kirsikat kukkivat pihoilla, samaten se kirkkaankeltainen pensas jota näkee Suomessakin paljon, nimi ei vaan tule mieleen. Myöhemmin iltapäivällä näin myös monessa paikassa komeita magnolioita kukassa.

Klo 12.30 ulkona oli jo 19°C voikukat kukki ja ihmiset olivat t-paitasillaan kadulla. Tiet on olleet ihan hyvässä kunossa. Klo 12.50 tulimme ItäPuolan keskukseen Lubliniin. Paljon on vanhaa, mutta vilkas kuhina kaduilla ja uutta rakennetaan kaiken aikaa. Kaunis kaupunki se tämäkin on vaikka emme sinne malttaneet vielä jäädäkkään.

Ajelimme maalaismaisemissa, pikku kylissä ja isoissa kaupungeissa, pääpaino kuitenkin maalaismaisemat. Varsin mukava läpileikkaus nyky Puolasta. Joka puolella näkee vanhaa huonokuntoista rakennusta ym. mutta kovasti sitä kaikkea korjataan ja rakennetaan uutta. Hieno toimeliaisuus näkyy joka puolella. Esim. maataloudessa on paljon uusia laitoksia, koneita ja tehokkuutta.

Voi näitä Puolan paikannimiä, navikaan ei osannut lausua niitä....  Rzeszowista löysimme mukavan hotellin ensi yöksi. N. 40,- eur. tilava huone kylpyammeineen, ilmastointi, wifi ja aamupalat... Ulkona oli jo +21°C.Päivälliseksi kävimme syömässä pizzat. Nissen pizza oli n. 70 cm halkaisijaltaan.... minä tyydyin normikokoon enkä siitäkään jaksanut syödä kaikkea.
Huomenna sitten Slovenian puolelle. Sloteja en vaihtanut ollenkaan ja visalla olen pärjännyt ainakin toistaiseksi. Saas nähdä kuin käy seuraavissa maissa.

19.4.2018 Puolan kevääseen

Aamupalaksi nautittiin jääkaapista sinne eilen hankkimamme rahkat ym. kun hotellilla ei ollut aamupalamahdollisuutta. Lähdimme siis omistaja Johannan saattelemana kohti Riigaa pilvisenä aamuna. Ulkona oli +7°C kun ajelimme Riia maanteetä pitkin ihaillen kevään saavutuksia. Tankattuamme Latviassa mittarissa oli tasan 51 000 km. Tankatessa oli helppo automaatti, sain valita suomen kielen käyttööni. Latvian rajan jälkeen tien kunto heikkeni aika tavalla joksikin aikaa, mutta kohta jo tie oli saanut uutta päällystettä ja loppu matkan tiet oli hyvässä kunnossa. Tarkkana sai kaiken aikaa olla missä nopeusrajoitus taas vaihtuu, kun paikoin merkkejä oli todella harvakseltaan.
Ihailtiin komeita rakennuksia ja puissa olevia lintujen pesiä joita olikin tosi paljon, niin pieniä kuin isojakin. Ylitettiin pienehköjä jokia jossa oli muutama virvelin heittelijä ja toisaalla joutsenpariskunta. Perunaa istutettiin jo harson alle Bauskan lähellä. Yhdentoista aikoihin siellä oli +12°C  ja lehtipuut mietti ollakko ruskeita vai joko vihreä saisi tulla näkyviin. Kaupunki on oikein viehättävän oloinen.
Klo 11.50 ylitettiin Liettuan raja +13°C lämmössä auringon paistaessa pensaat ja pikku koivikot vihersivät kauniisti. Klo 12.40 näin kun haikara ruokki jo poikasiaan pesässä ja leskenlehdet kukkivat tienposkessa.
Seuraillaan E67 jossa on aika paljon tietöitä ja siis pysäyksiä paljon ja niiden liikenteenohjaus oli vähän niin ja näin. Rekkaliikenne oli tosi vilkasta. Paljon tuli myös Suomalaisia asuntoautoja vastaan, olisikohan etelässä talvehtineita Rupusakkilaisia?
Traktorit ahersivat kovasti pelloilla kevättöiden kimpussa ja  valkovuokot ja keltavuokot on vallanneet metsät ja pientareet ennen Kaunasta jossa oli +17°C klo 14.00 ja monessa haikaranpesässä oli hautomiset jo käynnissä.
Klo 15.50 ylitettiin Puolan raja ja rajan jälkeen oli poliisit kunnostautuneet. Nähtiin ainakin kuusi eri nopeusvalvonta kohtaa ja peltipoliisit lisäksi.  Valitettavasti ohitukset ovat edelleen hurjia niin baltiassa ja varsinkin Puolan puolella... siitä taitaa johtua lukuisat ristit, kynttilät ja kukat teiden penkereillä.
Katsastimme kauniin Augustovin ja jatkoimme vielä Bialystokiin johon majoituimme ja nautimme päivän ateriamme väsyneinä ja nälkäisinä. 

Kevätretki Eurooppaan 18.4.2018

Aamulla starttasimme Lahdesta klo 7.15 kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Ennakoimme sopivasti aamun työpaikkaliikenteen ruuhkat ja kerkesin käymään vielä kalasatamassa Votkinilla hakemassa maan mainiot lihikset matkaan. Laiva lähti 10.30 ja laivaan pääsyä odotellessamme söimme piirakat hyvällä ruokahalulla. Tallinkin uusi Mega Star sopii meille mainiosti, niin aikataulullisesti kuin tyylillisestikin. Kahden tunnin merimatkan jälken saavuimme jo Tallinaan, jossa oli talven hiekat  siivottu kaduilta ja kaupunki kylpi auringon paisteessa.
Suuntasimme kohti Pärnua keväisissä merkeissä.  Useita muuttolintuparvia lensi taivaalla, haikara laskutui komeana pellolle, sorsapariskunta uiskenteli tulvivassa ojassa, kaksi kurkea syömässä pellolla lähellä Muusikaa. Keltainen perhonen liihotti tuulilasin ohi juuri kun Nisse huomasi haikaran pesässä Kodesmaalla. Haikara oli selväti kunnostamassa pesäänsä uusia tulokkaita varten. Moni pesä oli vielä tyhjillään odottamassa tulijoita. Jonkin matkan päässä oli jo lehmätkin laitumella.
Pärnuun tulimme neljän korvissa ja Nisse ajoi villa Johannaan sillä aikaa kun minä yritin selvittää sen osoitetta. Olihan Nisse käynyt siellä kerran aikaisemminkin viitisen vuotta sitten (minä olin myös matkassa!) Saimme viihtyisän huoneen ja ihanan vastaanoton Johannalta. Hän myös suositteli Edelwiceä ruokapaikaksi kertoen mistä sen löydämme. Nissen päikkärien jälkeen suuntasimme kävellen syömään ja katsastamaan kaupunkia. Ruoka oli erinomaista ja varsin kohtuu hintaista. Palasimme takaisin hotellille mahat täynnä ja nautimme linnunlaulusta kevät illassa. Emme  malttaneet vielä mennä sisälle joten lähdimme autolla vielä kiertelemään ympäri kaupunkia. Kauniit vanhat rakennukset ja rauhalliset puistot meren lähellä on niin rauhoittavaa katseltavaa.
Hotellilla ei ole aamupalaa, joten poikkesimme kauppaan hakemaan vähän purtavaa ja juotavaa aamuksi. Huomenna lähdetään aamusta liikkeelle ja ajetaan Latvian ja Liettuan läpi seuraavaksi yöksi Puolaan. Noh huominen sitten näyttää missä mennään...